Vaarna: Pimeimpinä hetkinä

Andur

Debyytti EP:n julkaissutta Vaarnaa tullaan varmasti vertaamaan Maija Vilkkumaahan. Naisen ja neljän kollin muodostama tamperelainen viisikko soittaa tämän sympaattisen raakkujan tavoin tuhtia särökitaroitua suomirockia. Viisikon keulakuva Sanni Haahdenmaa sanoittaa kappaleet ja jakaa sävellysvastuun kitaristi Tarmo Pajusen kanssa. Hän omaa vahvan äänen, joka tuo puhtaudessaan mieleen Anna Eriksonin, joka on toki mainio laulaja, mutta kunnostautunut hieman toisenlaisissa kuvioissa. Poikien soitto on tiukkaa, mistä kiitos menee erityisesti rytmiosastolle. Kitarat riffittelevät jämäkästi ja löytävät tutun kuuloisia melodiakulkuja. Skittasoundit ovat paikoin hivenen pahviset ja vähäiset leadit on miksattu turhan pienelle, mikä syö soiton ilmekkyyttä. Välillä kiistattoman monilahjakas Sanni voisi myös heittäytyä rajumpaan tulkintaan. Nyt laulun ja soiton välille muodostuu hieno! inen ristiriita, edellisen ollessa iskelmällistä ja jälkimmäisen rankempaa rockia.

Levyn kappalemateriaali on pääosin vahvaa. Kappaleista nousee esiin Ennen aamua, joka vyöryy vastustamattomasti eteenpäin, ja tuo riffittelyltään ja melodialtaan mieleen CMX:n. Komeinta Vaarnaa edustaa myös päätösviisu Pimeimpinä hetkinä, jonka roolitetumpi bändisoitto tekee musisoinnista heti mielenkiintoisempaa. Itseäni ihmetyttää, että muutoin vahvan kiekon heikoin kipale Älä kerro kaikkea on laitettu ensimmäiseksi. EP:n tarkoituksena kun on epäilemättä kuitenkin laajemman kiinnostuksen herättäminen.

Useiden suomirockin rankempaa laitaa edustavien yhtyeiden tavoin Vaarnan musiikista huokuu eräänlainen mystinen melankolia, ja se sopisi hyvin nuorisoelokuvaan loppuratkaisua enteilemään. Päästäkseen korkeimpaan kastiin tarvii Vaarna lisää omaperäisiä ratkaisuja. Mutta en ihmettele, vaikka Vaarna jo nyt radioaalloilla viihtyisi.