Waltari: Rare Species Alive (DVD)

Waltari on tunnettu juuri avarakatseisesta eri musiikkikulttuurien yhdistelemisestä. Vaikka bändi onkin nykyjään ennen kaikkea metalli-orkesteri, on menossa valtaosalta mukana kone-, tekno- ja jopa dance-elementtejä eikä Kärtsy Hatakka nasaaleissa laulutulkinnoissaan kaihda myöskään suureen yleisöön vetoavia pop-mausteita. Harvinaisempaa kauraa on sitten vielä ehkä yhtyeen tunnetuimman biisin So Finen joikaus Angelin tyttöjen toimesta. Tällä Tavastialla keväällä 2004 kuvatulla live-dvd:llä yhtye varioi omien metallihtavien ralliensa joukossa niin Madonnaa, Baddingiä, Beatlesiä kuin The Curea, joiden biiseistä noita vauhdikkaita möykkäversioita kuunnellessa ja katsoessa ei oikein voi muuta kuin hihitellä... Saadaanpa ainakin metallisteja avaamaan korviansa Helpille. Toki pitkän uran omaava viisikko hoitaa hommansa livenä ihan tyylikkäästi, mutta kovin suuria innostuksen huudahduksia Rare Species Alive ei herätä. Onneksi 16 kappaleen hikisen liven lisäksi levyltä löytyy myös paljon bonuksia.

Videot kuten mainittu Angelin tyttöjen kanssa Angelissa jamitettu So Fine, aasialaisturisteja eksyttävä Stage sekä autotalliamatöörivideolta näyttävä neoscifikauhu –jumputus Far Away nostavat kokonaisuutena 2000-luvun efektien kokemisen jälkeen lähinnä huvittunutta hörinää. Tarjonnan tyylikkäin visuaalinen raita Anybody urbaaneine raveineen eroaa edellisistä jo kuin yö päivästä. Eikä se Hatakan englanninääntämys oikein aina tahdo ontumatta soljua, minkä kuulee erityisesti Stagessä. Eka teevee-esiintyminen Palalei vuodelta 1986 on jo silkkaa nostalgiaa... Yhtye osasi hämmentää kuulijoita jo tuolloin, tässä vain huumorihumpalla. Lisää bonuksia nähdään, kuten vanhoja livetaltiointeja, Saksan teevee-esiintymisiä, making of –pätkiä ja niin edelleen raipakkaan parin tunnin edestä. Eikä siinäkään vielä kaikki...

Lisäksi pakettiin kuuluu bonuksena vuonna 1995 sävelletty Yeah! Yeah! Die! Die! Death Metal Symphony In Deep C eli Hatakan panostus taidemusiikkiin. Ja tietysti myös making of –pätkä kyseisestä teoksesta. Riku Niemen tyylikkäästi orkestroima 8-osainen tumma teos yhdistää luovasti klassisen musiikin ja kuolomöykän. Odoteltaessa syksyllä ilmestyvää uutuuslevyä voi vanhoja fiilistellä vaikkapa näin visuaalisessa paketissa. Tosin ei tämä paketti oikein tunnu missään vaiheessa pääsevän niin toimivaan meininkiin kuin mitä bändiltä nähtiin ja kuultiin 90-luvun puolivälin tienoilla. Eli lähinnä suosittelisin tätä tosifaneille.