Lines Of Leaving: Turn My Back (ep)

Vuonna 2003 perustettu tamperelaisviisikko Lines Of Leaving kutsuu musiikkiaan itse melodisen melankoliseksi poprockiksi ja ainakin tämän kuuden biisin näytteen perusteella asia on hyvin tiivistetty. Laulaja-kitaristi Timo Nymanin ääni on kaihoisa, muttei silti kaadu mihinkään ranteidenviiltelyyn. Pikemminkin Päivi Luomasen koskettimilla vahvistettu kitarapop on positiivisen kuulasta juoksutusta, joka tempoilustaan huolimatta jää melko pienieleiseksi. Tuo persoonallinen ”tukahtuneisuus” on samaan aikaan yhtyeen vahvuus että heikkous: kun tukkoinen kokonaisuus kirkastaa yhtyeen pienoispurkauksilla juoksevaa identiteettiä, antaa kokonaisuus samalla itsestään todella demomaisen vaikutelman. Eli soundit ovat aika paskat...

Biiseistä ehkä kahdeksankymmentälukuisin Christy Brown viehättää eniten, vaikka selkeämmässä ja hiukan hevahtavassa Payssä on myös omat vahvuutensa. Just Who You Wanna Bellä yhtye siirtyy jo miltei mahtipontiseen heviprogeen, joka todistaa yhtyeen selkeästi pitävän myös raskaammasta poljennosta. Jos tästä saisi tuon demomaisen maun tuuletettua, voisi Lines Of Leaving nousta omassa melodramaattisessa sarjassaan kotimaan kärkikastiin, miksei muuallakin? Ihan esimerkiksi Violan kaltaiseen koskettavuuteen viisikko ei yllä. Idea on hyvä, mutta toteutus köhii vielä... Täytyy myös toivoa ettei tämä yhtye sorru keikoillaan pelkkään kenkiintuijotteluun, mikä on melko yleistä tällaisten kaihopoppareiden keskuudessa.