Sinisthra: Last of the Stories of Long Past Glories

Arise

Vielä jokunen aika sitten Sinisthra tunnettiin nimellä Nevergreen, ja tämä Helsingistä kotoisin oleva yhtye oli ilman levytys-sopimusta. Bändi päätti kuitenkin rohkeasti ottaa itse sen tarvittavan viimeisen askeleen ja niinpä se äänitti omin rahoin esikoisalbuminsa. Uunituoreen levyn ja nimenvaihdoksen jälkeen sopimus saatiinkin solmittua nopeasti, ja näin käsissäni on Sinsithran debyyttialbumi.

Last of the Stories of Long Past Glories on kuten nimensäkin, pitkä ja monivivahteinen kokonaisuus. Sinisthra liikkuu aiempaa enemmän tummemman melodisen metallin kentillä, ja kuusikko työstää tuota maisemaa monin eri keinoin. Lähestymistavoissa ei luoteta ainoastaan jo löydettyihin ratkaisuihin, ja bändi osoittaakin monin paikoin kiitettävää luovuutta. Hempeimmillään tunnelmat nousevat uudempien Anathema ja Katatonia levyjen tasolle, rankemmissa kohdissa rutistetaan taas vanhemman Paradise Lostin ja hetkittäin lähes jopa Alice In Chainsin hengessä. Pääpaino pysyy kautta levyn selvästi raskaammalla osastolla. Runsaasta nimien tiputtelusta huolimatta Sinisthra on kyennyt kasaamaan itsensänäköisen ja persoonallisen kuuloisen paketin, jonka ainoaksi heikkoudeksi osoittautuu aikaa myöten kappalemateriaalin lievä epätasaisuus.

Alkuun levy ei tunnu oikein pääsevän vauhtiin ja vasta kolmantena soiva, keikoillakin kovaksi ässäbiisiksi osoittautunut, Fearless Under The Falling Sky saa lyötyä ovet auki. Loppua kohden meno tuntuu tasaisesti vahvistuvan, ja selkeiksi huippukohdiksi nousevat seesteinen pienoisteos My Sweet Nothing, sekä koko nivaskan rankinta osastoa edustava Fucking Fragile. Levyn soundeista on vaikea sanoa mitään lopullista, kun kansissa lukee ”Unmastered version”, mutta hyvältä ne jo näinkin kuulostavat. Erityisesti T. Joutsenen monipuolinen ja vahva laulu sekä T. Vainion taustalta silloin tällöin eteen karkaavat koskettimet tuovat lopputulokseen runsaasti väriä. Kitarariffit muodostavat monissa biiseissä sen tärkeimmän kehyksen, jota koristellaan melodioilla sekä erilaisilla sovituksellisilla koukuilla.

Italian kielen vasenta puolta tarkoittavasta sanasta uuden nimen itselleen vääntänyt Sinisthra on kyennyt luomaan oman soundinsa, ja monissa kappaleissa kytee vieläpä selvä hittibiisin kipinä. Tältä pohjalta suuremmankin menestyksen ennustaminen ei ole lainkaan tavatonta, kunhan nopat vain tippuvat onnettaren kädestä suosiollisella tavalla.