El Caco: The Search

Black Balloon Records

Maailmassa on varmasti miljoonittain levyjä jotka onnistuvat viihdyttämään hetken mutta katoavat armottomasti kuuntelijoiden kollektiivisesta muistista sen jälkeen. Norjalaisen El Cacon kolmas albumi The Search on juuri tällainen levy. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä etteikö The Search olisi ihan onnistunut albumi, mutta jotenkin se vaan on kokonaisuutena niin vaikeasti lähestyttävän oloinen tuotos että siitä on hankalaa saada kunnollista otetta.

Musiikkityyliltään levy luovii melodisen perusrockin ja hevin välillä melko tyylikkäästi ja vaikutteita haetaan pieteetillä myös edellämainittujen musiikkityylien ulkopuolelta. Biisit ovat lyhyehköjä ja materiaali on kohtuullisen onnistunut sekoitus rauhallista tunnelmointia ja rankempaa menoa. Tempo ei tosin nouse missään vaihessa kovin korkeaksi ja raskaammat biisit polkevat välillä hiukan unettavasti paikallaan. Osassa biiseistä on ihan näppäriä koukkuja ja kertosäkeet ovat varsin tarttuvia, mikä tekee tästä kohtuullisen radioystävällisen albumin. Malliesimerkkejä tässä suhteessa ovat RHCP:mäinen kolmosbiisi Underneath ja letkeästi etenevä Dislocated. Laulaja Oyvind Osan melankolinen ääni on erinomainen kunhan mies vaan uskaltaa päästellä menemään. Menevä avausbiisi Someone New on tästä erinomainen esimerkki. Rauhallisemmankin menon mies kyllä hallitsee mistä levyn päättävä Down the Lake on hyvä osoitus. Muutkin musikantit hoitavat osuutensa ihan mallikkasti, vaikka kitaristi Anders Gjestin riffittely ei kyllä mitenkään omaperäisyydellään loistakaan.

Norjalaistrion uutukaisesta ei löydä mitään suurempaa vikaa muutamia vähän heikompia biisejä lukuunottamatta. Toisaalta siitä kuitenkin puuttuu sellainen tietynlainen vetovoima joka todellisissa klassikoissa on. Ehkäpä levyn parhaat biisit muistuttavat vähän liikaa toisiaan ja toisinaan täytebiisien monotonisuus alkaa puuduttaa. Hyviä hetkiä tällä albumilla on silti reilusti enemmän kuin huonoja, ja kyllähän tätä toki ilokseen kuuntelee, mutta toisaalta tähän tuskin hirveän hanakasti jaksaa enää vuosien jälkeen tarttua. Hetken hupia mutta ehdottomasti hyvin tehtyä sellaista.