Clone: Live & Unedited (EP)

Popahtavan emorockin, voimapopin ja brittiläishenkisen poprockin parhaita raaka-aineita hämmentävä Clone vakuuttaa menevällä tahdinpidolla ja laulaja-kitaristi Thomas Häggströmin väräjävällä äänellä. Muutamien aiempien arvioiden perusteella nelikolle leimattu ”aurinkoinen” –adjektiivi ei kyllä ole se kuvaavin sana ainakaan tällä viiden kappaleen live-äänitteellä. Ehkä vasta nelosbiisi Savedin loppupuolella bändi rokkaa valoisesti... Pikemminkin sellaiset sanat kuin kaartavan melankolinen ja haaveellinen voisivat kuvata tätä huhtikuussa 2005 Semifinaalissa nauhoitettua eepeetä. Livenauhoitteeksi Live & Unedited hämmästyttää jopa epäuskottavan hyvillä soundeilla. Jos yleisöä ei välillä hurraisi taustalla, voisi tätä pitää puhdasverisenä studiotuotteena. Siitä ensimmäiset propsit bändille ja etenkin keikan nauhoittaneelle basisti Stefan Svanfeldtille.

Aloitusbiisi There Is Just Now näppäilee sitä melankolisempaa puolta, tuoden itselleni alussa mieleen vahvasti Liven kaltaiset amerikan ihmeet. Osa kerrallaan vauhdikkaaseen paahtoon kasvava ja sieltä takaisin hiipivään tunnelmointiin palaava soitanto on omassa sarjassaan vähintään parempaa keskitasoa ja edelleen täytyy kiitellä upeista soundeista. Vielä edellistä korkeammalta kaartava Hands We Shake on hivenen kuin pop-versio Lapkon kaltaisista indie-raskailuista... Clonella on hyvin toimiva biisikynä, oikein komeasti soiva soundi sekä ”ison maailman meininki” – tai ainakin sen maku – tekemisissään. Seventeenin kulkiessa vielä aika pitkälti samoissa maailmoissa, kasvaa Saved positiivisempiin maisemiin – kuten aiemmin tuli jo mainittua. Yhtye ikään kuin kesken biisin heittää huolet ja kaihot sikseen ja asettelee aurinkolasit naamalle. Kun se rokkipotku ei unohdu, jää Saved ja levyn päättävä Timeout parhaiten mieleen. (Vaikka päätösbiisin aloituspuhe letkeilyineen tuokin mieleen lähinnä Jean S.:än...) Yleisön tarjoilemat ablodit tulevat ansiosta ja itsekin niihin yhtyy mielellään. Vaikka Clone ei ainakaan minulle ole vielä tarjonnut mitään ihan käänteentekevää, ovat nelikon asiat niin hyvällä pohjalla, että sellainenkin ihme on todennäköinen. Ja edelleen, soundiensa puolesta yksi paras liveäänite, mitä on tullut vastaan.