Bergman Rock: Bonjour Baberiba pt. II (EP)

Silence

Kun mainio bob hund ilmoitti nimeävänsä itsensä uudestaan ja vaihtavansa siinä sivussa esityskielen englantiin, oli alkujärkytys – ainakin fanin silmin katsottuna - melkoinen. Bergman Rockin viimevuotinen debyytti jäikin hieman tuon muutosprosessin jalkoihin, sillä kielimuutoksesta huolimatta bändin iskevyys oli viimeistä ripausta myöten tallella. Bergman Rockin toista pitkäsoittoa saamme vielä odottaa, mutta pahinta odotusahdistusta lievittää uusi Bonjour Baberiba pt. II-ep – vai pitäisikö sanoa mini-albumi? Onhan kiekolle ympätty kappaleita sentään seitsemän. Kotimaassaan Ruotsissa Bergman Rockin uutukainen on saanut yllättävänkin negatiivisen vastaanoton, mutta purematta tuota kritiikkiä ei voi niellä. Bonjour Baberiba pt. II on lyhyt, mutta tehokas oppimäärä kieroutuneesta ja hivenen psykedeelisestä modernista rockista.

bob hund/Bergman Rock on aina ollut vastarannankiiski. Sen ratkaisut ovat harvoin olleet niitä helpoimpia, vaikka mihinkään yltiöpäiseen epäkaupallisuuteen se ei olekaan pyrkinyt. Tässä valossa Bonjour Baberiban tarttuvin manifesti onkin yllättävä: No More Top Ten ei selittele, vaan tarttuu raadollistuneen musiikkimaailman epäkohtiin suorasukaisesti, mutta toki pieni pilke silmäkulmassa. Palavasilmäisiksi saarnaajiksi nämä harmaantuneet ja pian keski-ikäiset pelimannit eivät missään mielessä sovi. Cover-osastoa levyllä on mahdutettu kaksin kappalein. Voivods-yhtyeen Crack Of Dawn ja Roky Ericksonin Unforced Peace taittuvat Bergman Rockin muottiin vaivattomasti, mutta mitään uutta ja ihmeellistä ne eivät tarjoa. Toki mielenkiinto sen verran heräsi, että alkuperäisversiot täytyy pikavauhtia saada kuulolle.

Bergman Rockin Bonjour Baberiba pt. II on kuin hyvä välipala ennen todellista juhlaruokaa. Tekee tehtävänsä, mutta jättäen tunteen että kulman takana odottaa jotain todella herkullista. Siihen – eli kakkospitkäsoittoon – asti tämä saa kelvata.