Mortal Love: I Have Lost...

Massacre

Tärkeintä ei ole musiikillinen omaperäisyys tai hillitön raja-aitojen kaataminen, vaan ennemminkin tutuilla ja turvallisilla keinoilla saavutettu tunnelma. Jotenkin näin taitavat käydä ajatukset norjalaisen Mortal Love kuusikon mielissä. Vuonna 2002 debyyttipitkäsoittonsa julkaissut yhtye nojaa reilusti keulakuvaansa, laulajatar Catiin – ihan levyn kansia myöten. Ja mikäs siinä on nojatessa, sillä Cat omaa miellyttävän ulkomuodon lisäksi myös vahvan ja persoonallisen äänen.

I Have Lost... on siis yhtyeen toinen kokopitkä, ja melodisen goottihenkisen tunnelmametallin kaikki oppikirjat on käyty tunnollisen tarkasti lävitse sitä kasattaessa. Ensimmäisenä soiva Existence alkaa miltei Björkmaisella lauluintrolla, ohjaten ajatukset tyystin väärille raiteille. Pian koskettimilla ryyditetyt kitaravallit nousevat kuitenkin jo maasta, ja äänimaisema käy hengästyttävän tiheäksi nykyisiä perusnorjagootin sääntöjä noudattaen. Selviä yhtymäkohtia löytyy niin modernin Theatre Of Tragedyn, Crestin kuin Lacuna Coilinkin suuntaan, ja myös Gathering nousee parikin kertaa mieleen – erityisesti Catin vivahteikkaan laulun ansiosta.

Kaikista tutuista elementeistä huolimatta Mortal Love kykenee luomaan joitain todella tarttuvia kappaleita. Nopeampi ja ronskimpi Senses väläyttää bändin särmikkäämpää puolta, ja suoranaiseksi pienoisteokseksi kasvava Reality osoittaa puolestaan, että kyllä sovituksellistakin näkemystä löytyy – mikäli sille vain annetaan riittävästi tilaa. Vahvoista hetkistä huolimatta usein tulee kuitenkin sellainen olo, että tässähän kuunnellaan ihan toisen bändin levyä. Yhtye osaa kyllä työstää tarttuvia biisejä, eikä niiden esittämisessäkään tunnu olevan mitään vaikeuksia. Tuotantopuolikin kuulostaa tarkaan harkitulta ja tasapainoiselta, mutta sielläkin on turvauduttu varmoihin hyviksi havaittuihin ratkaisuihin. Tämä kaikkinainen identiteetin puute on Mortal Loven pahin ongelma, mikä syö sinänsä laadukkaasta paketista aivan liiaksi voimaa.