• Arviot
  • Levyt
  • Pienet
  • Livet
  • DVD
  • Kirjat
• Haastattelut
• Artikkelit
  • Ajankohtaista
  • Klassikko
  • Sarjakuvat

Nine Inch Nails: With Teeth

Nothing

Trent Reznor, tuo Yhdysvaltain ehkä ahdistunein industrialisti, on saanut jälleen tehtyä hieman uuttakin musiikkia. Aiemmin tasaisin viiden vuoden välein uuden pitkäsoiton julkaissut Nine Inch Nails sai venytettyä levytystaukonsa tällä kertaa kuuden vuoden mittaiseksi. Toki välissä ehdittiin lykätä markkinoille jälleen vanhempaa materiaalia parikin kertaa, mutta With Teeth on se todellinen koetinkivi joka piti ennemmin tai myöhemmin tulla eteen.

Se mikä alkujaan teki Nine Inch Nailsista niin erinomaisen innovatiivisen, oli yhtyeen kyky yhdistellä eri tyyppistä materiaalia. Musiikin palaset hajoitettiin usein raskaan industrial-rutistuksen kautta osiinsa, ja paiskattiin lopulta mitä ihmeellisempiin muotoihin. Näin siis ennen. NIN vuosimallia 2005 on kuitenkin kovasti popahtanut ja rauhoittunut versio tuosta aiemmin niin nälkäisestä ja räyhäkkäästä joukkiosta. Toki niitä vahvojakin hetkiä yhä löytyy, ja raivoisa runttaus You Know What You Are? , tanssilattioille suunnattu singleraita The Hand That Feeds sekä miltei 80-lukuisasti funkaava Only ovat jokainen kiistatta A1-luokan materiaalia. Vastapainoksi levyltä löytyy kuitenkin suorastaan täytemateriaalilta kuulostavaa tavaraa. On vaikea kuvitella että aiemmille albumeille olisi saattanut eksyä sen kaltaisia turhuuksia kuin mitä esimerkiksi puolivillainen raakile The Collector tai tylsä ruikutusraita Every Day Is Exactly The Same ovat. Pahinta on kuitenkin With Teethin kokonaisvaltainen ”helppous”, sillä siinä missä aiemmat levyt ovat olleet todellisia haasteita on uutukainen yllättävän simppeli tapaus. Kun kerran pääset levyyn sisälle (mihin ei siis kauaa mene), olet nopeasti läpikäynyt sen koko tarjonnan.

Soundillisesti With Teeth liikkuu hyvin lähellä kahta edellistä levyä, pysyen suurimman osan aikaa hyvän matkan päässä Brokenin aikaisesta raivosta ja rosoisuudesta. Saattaa olla että näistäkin sävellyksistä saadaan vielä huomattavasti enemmän irti miksausten ja versiointien kautta, mutta suhtaudun tuohonkin jo epäillen. With Teeth ei ole missään nimessä huono levy, mutta kyseessä on yhtyeen vahvan ja värikkään historian selvästi heikoin pitkäsoitto.

Kommenttien keskiarvo:

KariK kommentoi 07.06.2005:

Pisteet:

Trent Reznoria on nimitetty industrialin kummisedäksi ja syystä. Industrial ei nauttisi ilman tätä herraa tällaista suosiota ja NIN on mahdollistanut monen alan bändin paremman esille tulon. Yhtenä esimerkkinä voi mainita vaikka Marilyn Mansonin, jonka levyjä herra Reznor on tuottanut. Vielä tänäkin päivänä ihmetyttää, kuinka MTV:n tyyppiset kanavat näyttävät näiden yhtyeiden videoita ihan päiväsaikaan.

Nine Inch Nailsin Pretty Hate Machine, Broken ja Downward Spiral kuuluvat jokaisen itseään kunnioittavan raskaan musiikin ystävän levyhyllyyn, mutta Fragile oli selkeä pettymys. Vaikka se pitää sisällään hienoja vetoja kuten Starfuckers, Inc., jäi se hyvin nopeasti vain hyllyn täytteeksi. Syy oli yksinkertainen. Levy oli vain liian tylsä ja raskas kokonaisuus kuunnella. Onneksi With Teeth ei toista samaa virhettä, vaan tarjoaa varsin tiukan yhden levyn setin, vaikka tästäkin paketista olisi pari biisiä voinut tiputtaa pois.

Reznoria on nimitetty Amerikan vihaisemmaksi mieheksi, mutta minusta adjektiivit ahdistunut, masentunut ja pessimistinen kuvaavat herraa paremmin. Nimittäin NINin levyt eivät ole koskaan olleet yhtä paahtoa, vaan enemmän maanista vollutusta, jotka ajoittain räjähtävät mielettömiksi raivonpurkauksiksi. Välillä mukana on myös käsittämättömän kauniita ja herkkiä melodioita, kuten uuden levyn aloituskappaleessa All The Love In The Worldissa.

With Teeth on hivenen rauhallisempi ja popahtavampi kuin edeltäjänsä, joka häiritsee joitakin. Minua jostain syystä ei, mutta makuasioitahan nämä ovat. Kuten myös se, että toisin kuin Mika Roth, minä pidän erittäin paljon Every Day Is Exactly The Same –kappaleesta. Siinä on samanlaista fiilistä, kuin loistavassa Hurt-kappaleessa, mutta pienemmin elein. Levy toimii kokonaisuutena ja vaikka se ei yllä Pretty Hate Machinen, Brokenin ja Downward Spiralin tasolla, parempi se on kuin Fragile. Ja se on jo paljon se. Kaiken kaikkiaan suosittelenkin uutta Nine Inch Nailsin levyä lämpimästi. Provinssissa nähdään!