Belle & Sebastian: Push Barman To Open Old Wounds

Jeepster

Useampikin tuttavani on vuosien varrella hehkuttanut minulle skottilaista Belle & Sebastian-yhtyettä, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta sydämeni ei sille ole avautunut. Bändin ilmaisu on aina vaikuttanut mielestäni liian hissuttelevalta ja sisäsiistiltä, eivätkä ryhmän kiistattoman johtajan Stuart Murdochin peri-brittiläiset kielikuvat ole näin ulkopuoliselle kolahtaneet. Olen kuitenkin jo pitkään arvostanut yhtyettä, lähinnä sen salaperäisestä luonteesta (alkuaikoinaan bändi mm. pidättäytyi täysin valokuvaamasta itseään) ja itsepintaisesta päämäärätietoisuudesta johtuen. Myös yhtyeen teemalliset levynkannet ovat useaan otteeseen mielyttäneet silmääni levykaupassa kolutessani, vaikka en niihin rahojani olekaan sijoittanut. Mutta, kuten jo sanottua – se pääasia, eli Belle & Sebastianin musiikki ei ole ikinä merkinnyt minulle mitään.

Push Barman To Open Old Wounds on kokoelma yhtyeen vuosien 1997 ja 2001 välillä Jeepsterille (USAssa Matadorille) julkaisemista ep-levyistä, joista osa on tietääkseni muodostunut varsin halutuiksi keräilykohteiksi. Tyypillisen best of-koosteen sijaan itsepäiseltä Belle & Sebastianilta tämänkaltainen valinta ensimmäiseksi uraa luotaavaksi kokoelmaksi vaikuttaa vain luonnolliselta. Ehkä tämän levyn kuunneltuani ymmärrän mikä tekee yhtyeestä niin mahtavan?

Ja kyllähän levyä läpikahlatessaan on osittain nöyrryttävä – nämä pienenpienet pop-laulut tulevat ainakin suoraan sydämestä ja tänä umpimuovisena aikakautena, jo se tekee Belle & Sebastianista omalla tavallaan tärkeän. Nerokkuutta ei näe, mutta harvoinpa sitä popmusiikissa oikeasti näkeekään – 99 prosenttisesti kyse on yli-innokkaiden ja historiasta liian vähän tietävien toimittajien väärästä sanavalinnasta. Suurin kynnys Belle & Sebastianista tykkäämisessä on Murdochin hentoinen ja paikoin jopa epämiellyttävän vaappuva laulusuoritus. En peräänkuuluta mitään raspikurkkua tai hevihuutajaa kehiin, mutta minun kirjoissani tämän kaltainen piipitys jää armotta luokalle. Hetkittäin ääneen pääsevä neitokainen suoriutuu tehtävästää ainakin luontevammin.

Kommenttien keskiarvo:

kipinahepo kommentoi 06.06.2005:

Pisteet:

Todella mahtava kokoelma! Itse en mikään suuri bändin fani ole, toki if you're feeling sinister on mahtava levy, mutta ne muut ovatkin sitten vähemmän mahtavia. Omat suosikkini ovat Eka biisi dog on wheels sekä viimeisen ep:n nimibiisi i'm waking up to us. Onko kukaan muu huomannut kuinka paljon dog on wheels muistuttaa anna hanskin kotiviini-biisiä? 25 biisiä on toki suuri määrä kerralla sulatettavaksi mutta näihin kipaleisiin palaa taatusti uudestaan. Kovasti kehuttu lazy line painter jane-biisi tosin on mielestäni aika kaamea esitys.

mpkoskinen kommentoi 12.06.2005:

Pisteet:

B&S:n EP:t olivat mestariteoksia jo ilmestyessään, eikä niiden kokoaminen yksiin kansiin uuden yleisön arvostettavaksi ole lainkaan huono idea. Ei mikään sulava albumikokonaisuus, mutta taso on melko timanttinen kautta levyn. Nam!