Notkea rotta: Itä Meidän

Monsp

Edellisellä Kaupungin vauhdissa -eepeellä Itä-Helsingin vikkelä riimittelijä Notkea rotta oli kohtuullisen hyvässä vireessä: Räppi juoksi, taustat tarttuivat ja kantakaupunkitarinat hersyttivät hyväntahtoista hörinää. Toisella pitkäsoitollaan Rotta antaa rutosti enemmän tilaa Komisario Jyrkän, Rautaperseen, Meno-Anun ja Rohtori Laineen riimittelyille ja työskentelylle. Jotenkin lähiöiden rosvo ja poliisi –tarinointi maistuu silti hiukan väljähtäneeltä. Ehkä tätä samaa kaavaa on venytetty jo liikaakin?

Avausraita 16 kilsaa Kontulaan sekä Pelle Miljoonaa rottamaisesti lainaava Maailma on rotta pöhisevät reippaasti lähiötarinaa Rotan näkökulmasta, Kenttäsika kehtaa antaa vastapuolelle puheenvuoron Komisarjus Jyrkän muodossa. Seuraavaksi päästetään Rautaperse irti, hehkutellaan Rautiksen ja Rotan tahtiin karvahuppuisen pilottitakin hiukan pahanmakuista lähiöunivormun asemaa. Meno-Anun ja Rotan keskinäistä hampuntuoksuista lähiöromanssia avataan Taas lähtee tajulla. Seuraavaa kolmen biisin tarjotinta kantaa Rautaperse, lähiörattopoika liukkaalla libidolla. Levyn kohokohtiin nouseekin herran kiireistä yöaikaa letkeästi pohtiva Kuka muilutti Nukkumatin?. Raksamies Laineen työmuistelu huuliharppuineen on myös ihan jees...

Meno-Anu ostoksilla liikkuu myymälässä tivoleineen pöhkön keveissä tunnelmissa, Komisario pääsee taas tukistamaan ja Rottaakin kuullaan vielä kiivaalla Idän hampaat -jyystöllä. Koko possen hoitama nimibiisi toimii ihan hyvänä nostatuksena, mutta ne todelliset killerit levyltä puuttuu. Nyt Itä meidän onkin aikalailla semmoinen jokailtainen polvirukous, ei sen enempää. Tarinoihinkin tarvis ehkä hiukan uutta potkua...