Kerkko Koskinen: Rakkaus viiltää
Julkaistu: 22.04.2002
Arvostelija: Jari Jokirinne
Johanna
Desibeli-opponenttini Janne Kuusinen pääsikin jo repostelemaan tuota Mayday-singleä, joten en puutu siihen sen erityisemmin. Sanonpa vain, että olin kyseisen rujon hammondpaatoksen ensi kertaa kuultuani positiivisesti yllättynyt. Ultra Bra kun ei ollut minulle elämää suurempi yhtye ja vaikka Mayday täyttääkin kaikki pastissin kliseisimmät tuntomerkit, oli se raakuudessaan erittäin virkistävää kuultavaa.
Rakkaus viiltää-levyä on kuvailtu hyvin luonnolliseksi jatkeeksi Ultra Bran muovaamalle tyylille. Saanen olla asiassa eri mieltä, sillä ainoan ilmiselvän eron (=laulu) lisäksi Koskisen soololta on pitkällisen tarkastelun jälkeen huomattavissa useita seikkoja joihin ex-bändi ei olisi ryhtynyt tai jopa kyennyt. Koskisen taustalle koottu ryhmä (rumpali Heikki Tikka, basisti Eeva Koivusalo, kitaristi Miikka Paatelainen, urkuri Pekka Gröhn) hoitaa tonttinsa mallikkaasti, mutta antaen itselleen vapauksia pieniin irtiottoihin ja fiilistelyihin. UB:n täyteläistä soundia pieni kokoonpano ei toki saavuta, mutta sen hengittävä ja orgaaninen äänimaailma korvaa täysin. Kuten Kerkko itsekin Aamulehden haastattelussa totesi: ”Halusin rouhevampaa svengiä, astetta rennompaa menoa niin että yksittäisille soittajille jää enemmän liikkumavaraa.”. Koskisen laulutaidosta - tai sen puutteesta - on myös paljon puhuttu, mutta mielestäni hieman korvaan särähtävä vibraatto sopii levylle passelisti. Se mikä taidossa hävitään, otetaan tunteessa takaisin.
Johtuneeko kenties viileästä suhtautumisestani Ultra Brahan, sillä levyn parhaiden kappaleiden (siis tekstien) takaa löytyy Erpo Pakkala-niminen henkilö, eikä suinkaan eräs Anni Sinnemäki. Pakkalan kynästä ovat lähteneet niin sinkkuhitit Mayday ja Sateentekijä, kuin kaksi muutakin kärkibiisiä, Poispäin ainoastaan ja Lago di Soprano. On tietysti aivan mahdollista että Kerkko on halunnut säästää hitikkäämmän materiaalin ex-heilansa hyppysistä tai todennäköisemmin kappaleet ovat vasta syntyneet katkeran eron jälkimainingeissa. Kukaties…
Summa summarum: Kerkko Koskisen ensimmäistä soololevyä voi suositella muillekin kuin vankkumattomille Ultra Bra-faneille. Mestariteoksesta se on kaukana, mutta enää ei liene epäselvyyttä siitä kenelle suurin kunnia UB:n menestyksestä kuuluu (vrt. Scandinavian Music Group-ressukka).
Kerkko Koskinen
Ultra Bran jälkeen soolouraa tehnyt säveltäjä-pianisti. Julkaissut popimpien soolotuotoksien lisäksi myös muun muassa klassista instrumentaali-jazzia.
Linkki:
kerkkokoskinen.com
(Päivitetty 24.8.2011)
Kommenttien keskiarvo:
Kyllähän tämä UB:n "Vesireittejä" voittaa 6-0. Kappaleet ovat myös miellyttävän erilaisia. Jännää, miten tämän levyn myötä huomaa, miten tärkeä asia musiikissa on sovitustyö. Vaikkeivät melodiat ole kovinkaan kummoisia (eivätkä olleet UB:nkään aikana), niin jousilla ja torvilla on saatu viisuihin aivan uskomattoman hienoja sävyjä. "Hukkaputki-saundi" on edelleen hallussa.
Koskisen lauluääneen tottuu helposti, ja kun jättää huomioimatta UB-menneisyyden taakan sekä levyn soittajien palkanmaksuhäiriöihin liittyvät huhut, niin kyllä vain: KK toimii myös omillaan! Ja katsokaa piisien pituuksia... tiivistä, tiivistä. Tämä kundi on kingi, ja tullaan muistamaan vanhan polven mestarien rinnalla.