Red Number Two: Red Number Two (ep)

Jyväskylästä ponnistavan viisimiehisen viisibiisinen esikois-ep pitää sisällään post-rock-sävyillä ja maalailevalla synkistelyllä koristeltua riffikitara-rockia. Kollektiivisiksi suosikeikseen yhtye mainitsee Faith No Moren ja A Perfect Circlen. Jälkimmäisenä mainitun esikuvan vaikutteet kuuluvat musiikista selvemmin kuin ensimmäisen.

Cornelius The Olympian hämää hetken kauniilla introllaan, mutta paljastuu tarttuvaksi voimarockiksi. Vähän kuin astetta popimpaa Deep Insightia. Seasons In The Shade on nimensä mukaisesti eteerisen maalaileva ja pikkuhiljaa kasvava kappale vanhan Paradise Lostin hengessä. Nopeatempoinen The Salient napsahtaa aloitusraidan kanssa samaan toimivaan kastiin. Vague Concept Of Inspiring Opportunities Hiding Behind Approval on biisinä paljon parempi kuin keinotekoiselta ja tekotaiteelliselta kalskahtava nimensä antaa odottaa. Luotaantyöntävän vaikeaselkoisen tittelin taakse kätkeytyy toimiva instrumentaali, vaikkei se yllä lähellekään Magyar Possen tai Mogwain uljaita post-rock-sinfonioita. Mexico päättää ep:n ja jättää Red Number Twosta positiivisen kuvan, jolta odottaa jatkoa mielenkiinnolla.

Yhtye osaa hyödyntää yksityiskohtia ja pieniä nyansseja sopivissa kohdissa ja sopivassa määrin annosteltuina. Marssirumpu, pianon kilkatus, kosketinkuviot ja vaihtelevasti käytetty vokalisointi tekevät musiikista keskivertoa mielenkiintoisempaa ja antavat peruselementeille tarvittavaa varianssia. Jami Haaviston örinän ja puhtaan laulun välimaastossa liikkuva äänitaajuus ei ole niitä maailman omaperäisimpiä lauluääniä, mutta ajaa kyllä asiansa. Yllätyksettömästi säröt lyödään joka kerta täysille kertosäkeeseen tultaessa. Voimakkaat melodiat ja tarttuvat kertosäkeet yhdistettynä rankkaan rockiin ovat ennenkin tehneet selvää jälkeä – niin myös tällä kertaa.

Ei tässä ihan Audioslaven ja vastaavien Ameriikan ihmeiden tasolle ylletä, mutta harvapa sitä debyytti-julkaisullaan. Vajaan vuoden kasassa ollut kokoonpano on mennyt studioon vähän liian varhain. Sillä tosiseikalla bändi ei saa mitään anteeksi, mutta eipä tarvitse paljon pyydelläkään. Toivottavasti ensi kerralla musiikkia on kypsytelty hieman pidempään, ja annettu biisien kehittyä ja jalostua keikkarintamalla. Yhtyeen nimi on syytä painaa muistiin.

Kommenttien keskiarvo:

walrus kommentoi 15.10.2005:

Pisteet:

Mikähän siinä on kun nämä biisit eivät tee minulle yhtään mitään. Jättävät ihan kylmäksi, vaikka kaikki on olevinaan ihan kohdallaan.