Julkaistu: 24.05.2005
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
We Are The Trail
Helsinkiläisbändin neljän biisin eepee pitää sisällään hikisesti meuhkaavaa punkkia. Vaikka meiningissä on vahvaa hardcore-painotusta, kyllä tämä vielä pysyy enemmän punk rockin puolella. Nelihenkisen bändin melodisen mättävässä paahdossa vakuuttaa tarttuvien kitarakuvioiden ja menevän rytmiryhmän lisäksi laulaja Asmon sympaattisen rupinen laulutulkinta. Pienistä ärjyntäpurkauksista huolimatta melodisuus pysyy laulussakin hyvin hanskassa, rajuutta ei annostella liikaa.
Jarheart, The Failure lähtee liikkeelle kuin juna ja alun perusteella poukkoileva meuhka kulkisi lähempänä hooceen maailmoja. Varsinkin ruoskivan stemma”laulun” myötä... Kyllä ne melodiset puoletkin sieltä esiin kuoriutuvat, ja biisi pistääkin niskaa hyvin liikkeelle. Hivenenhän Shotgun Hullabaloo maistuu Viper Ethicsin aikaiselta Disco Ensembleltä, mikä ei toki ole huono asia. Selkeästi positiivisempi, skeittipunkin hengessä tunnelmoiva We Love The Charade putoaa meikäläiselle vieläkin paremmin tarttuvine kitarajuoksuineen, rauhallisen melankolian ja kiivaasti potkivan tahdin yhdistyessä sulavasti. Asmon kaaottiset koskettimet ovat mukavan persoonallinen lisämauste. Pikkuhiljaa mollissa kasvava Mom, I’ve Got An Alibi on levyn rauhallisempaa antia. Kiivaimmasta mätöstä siirrytään hivenen pohdiskelevampaan tulkintaan. Meuhkaten pyöriskelevä Vomit Rodeo on ehkä levyn sekaisin raita, vaikka se melodinen säekin löytyy. Aika pitkälti biisi kuitenkin kiertää ja kiehnää raivoten kuin kissa aggressiivisessa kiimassa... Erittäin lupaava esikois-eepee.
Helsinkiläinen nelikko soitti debyytti-ep:llään hikisesti mättävää punkvaikutteista rockia. Seuraava levy siirtyy kohti aggressiivista hardcorea, jossa urut tuovat mukanaan hieman kevyempää puolta. Tultaessa vuoteen 2008 nelikon keitoksessa yhdistyy näiden ohella indie-elementtejä. Muutti nimensä muotoon DWNSTRS.
Linkki:
facebook.com/dwnstrs
downstairsnoise.com
(Päivitetty 3.3.2013)