Fu Manchu: California Crossing

Mammoth

Tosikkomaisen leiman saaneessa stoner-genressä Fu Manchu kyntää sitä vähemmän vakavaa polkua. Vahvasti 70-lukuiseen happorokkiinsa bändi muistaa sekoittaa sopivan annoksen virnettä ja sitä kuuluisaa ”aivot narikkaan”-mentaliteettia. Ilman tätä selkeää piristystä bändin junttaus puuduttaisi alta aikayksikön, nyt taukoamaton fuzz-pörinä pysyy vielä aivan siedettävyyden rajoilla.

California Crossing ilmestyi jo jonkin aikaa sitten, mutta on yhä hyvin ajankohtainen levy – kävihän kvartetti viime viikolla heittämässä ristiriitaisen vastaanoton saaneen keikan Helsingin Nosturissa (huom! tsekkaa Live-osiosta Teemun raportti paikan päältä). Yli yhtyeen livekunnosta mitä mieltä hyvänsä, on Fu Manchu levyllä takuuvarmaa tavaraa – sekä hyvässä että pahassa. Satoja kertoja käytettyihin voimariffeihin perustuvat biisit ovat toki normaalia perushöyläystä kekseliäämpiä, mutta jokin viimeinen ja ratkaiseva silaus niistä puuttuu. Lieneekö yletön kannabiksen pössyttely jättänyt jälkensä miehistön aivoratoihin vai miksi homma ei etene hyviä ideoita pidemmälle?

Avaustykitys Separate Kingdom voitaneen Fu Manchun asteikolla tuomita jopa hitiksi, soihan se Radiomafiassakin useammin kuin sen yhden pakollisen kerran. Biisin pelkistetty tunnelma kyllä tarttuu päähän erittäin salakavalasti - eihän siinä ole edes kunnon koukkua tahi hoilotettavaa kertosäettä! Kuten ei oikeastaan koko levyllä, sillä yksinkertaisesti sanottuna California Crossing on pelkkää variaatiota saman teeman ympärillä. Siitä puuttuu niin Kyussin nerokas psykedeelinen jammailu kuin Black Sabbathin elämää suuremmat biisitkin, vaikka kummankin jalanjälkiä se kovasti pyrkiikin seuraamaan. P.S. Kyllä sen Big Muffin voi joistain biiseistä poiskin jättää.