World Below: Maelstrom

psycheDOOMelic

Doom on yksi niistä monista metallimusiikin aligenreistä jotka eivät allekirjoittaneelle ole koskaan pahemmin kolahtaneet mutta ruotsalaisen World Below’n uusin albumi Maelstrom on tässä suhteessa erittäinkin miellyttävä poikkeus. Aivan puhtaaksi doomiksi tätä ei kuitenkaan oikein voi laskea, sillä soppaan on heitetty sen verran mausteita että aina ei oikein voi määritellä edes pääasiallista raaka-ainetta. Kysessä on länsinaapurin miesten toinen kokopitkä, ensimmäinen julkaistiin viime vuonna pitkällisen tekoprosessin jälkeen. Ryhmän primus motorina häärii useammasta muustakin yhtyeestä (mm. Carnal Forge) tuttu kitaristi/kosketinsoittaja Jonas Kjellgren joka vastaa myös sävellyspuolesta yhdessä bassoa pompottelevan laulajan Mikael Danielssonin kanssa.

Yleensä avausbiisiksi on pyritty sijoittamaan levyn tarttuvin ja edustavin biisi, mutta tällä levyllä The dissection of an evil mind ei varsinaisesti jatka näitä perinteitä sillä se on ehdottomasti levyn tylsin biisi. Onneksi jatkossa ruotsalaispoppoo kuitenkin parantaa ulosantiaan huomattavasti ja seuraavilla biiseillä mennäänkin sitten enemmän melodisempaan ja kokeilevampaan suuntaan. Levyn ehdottomasti parasta antia on kolmosbiisi Epitaph joka neljätoistaminuuttisessa pituudessaankin on kertakaikkisen hieno suoritus monellakin tasolla. Biisissä käydään läpi lähes koko musiikillinen kirjo junnaavasta alkuriffistä rauhallisemman väliosan herkistelyn kautta ronskimpaan revittelyyn ja takaisin. Erityisesti hitaan väliosan hieno kitarasoolo nostattaa kylmät väreet selkäpiihin. Myös levyn loppupuolelle on kasattu kaksi hienoa esitystä. Nyarlathotep (Harvester of souls) on cthulhu-mytologiasta ammentava, ehdottomasti muuten melko raskasjalkaista poljentoa sisältävän levyn vauhdikkain biisi. Lohduton A future so dark on puolestaan toinen hieman pidempi esitys levyllä ja selviää parhaimmistoon erittäin vahvan ja synkän tunnelmansa ansiosta.

Maelstromin tapauksessa on kyseessä ehdottomasti kokonaistaideteos, sillä biisit eivät yksittäin levyltä irroitettuna kuulosta läheskään niin hyvältä kuin alkuperäisessä yhteydessään. Biisimateriaalin puolesta levyllä on huomattavissa myös varsin mielenkiintoinen eteneminen, sillä alkupään varsin junnaava doom-vyörytys vaihtuu saumattomasti hiipien loppupuolen kertosäkeillä hekumoivaksi perusheviksi. Ruotsalaisnelikolle täytyykin antaa ehdottomasti tunnustusta siitä miten hienosti kokonaisuus on rakennettu, sillä jokainen osa-alue levyllä tuntuu olevan lähes täydellisesti hanskassa. Toki levy vaatii ehdottomasti paneutumista ja huolellista kuuntelemista, sillä mitään suurempia herätyksiä levy ei tarjoile vaan vaipuu helposti taustalle jos keskittyminen herpaantuu. Lopputulos on kuitenkin vahva näyttö bändi osaamisesta ja luomiskyvystä ja viihdyttää varmasti musiikkiin vakavasti suhtautuvia.