M.I.A.: Arular

XL

Lontoossa vaikuttava Sri Lankalais –neitonen Maya Arupragasam lähestyy kuulijoita taiteilijanimensä suojissa sekoituksella elektroa, dubbia, raggaa, dancehallia, hiphoppia ja punkahtavaa rokkia. M.I.A:n debyyttialbumi on julistettu poliittiseksi juhlimislevyksi teiniprostituutiota, köyhyyttä ja sotaa käsittelevine sanoineen, mutta aika helposti levyn minkäänlainen poliittinen sanoma unohtuu ja jää iloisen ja bailuhakuisen toastauksen ja räpäytyksen alle. Rytmit ovat mukava sekasotku nykypäivän party-keskeisen rytmidiskon tarjontaa, jossa hiki lentää ja jalka nousee. Kotimaisista naisartisteista voin nimetä vertailukohteeksi ainoastaan Mariskan joka on hetkittäin ottanut vaikutteita vastaavista jamaikan rytmeistä. Ainakaan muita ei ole hirveästi julkisuudessa näkynyt. Samanlaista lastenlaulukasetti –henkeä on myös molempien neitojen räpäytyksessä...

Levyn rytmikkäässä, mutta hivenen sekametelisoppaisessa kokonaisuudessa kuljetaan oikeastaan koko ajan hyvällä meiningillä, mutta erityisesti hyvällä tavalla Leila K:mainen Bucky Done Gun jytälyömineen, biittipurskahduksineen ja torvineen hersyttää iloisen bailauksen liikkeelle. Tiukasti jumittava Fire Fire, nakuttavasti huohottava $10 sekä hilpeästi hippaava URAQT nousivat myös meikäläisen korvaan. Kotikuuntelussa levy jää vielä hiukan sekavaksi, mutta livenä M.I.A. varmaan tarjoaa aikasten hyvät biletykset.