Itkevä tyttö: Sateenvarjokatu

Raumalta kajahtaa! Itkevä tyttö ei nimestään huolimatta ole (itkevä) tyttöbändi eikä levyn kannessa poseeraava tyttökään ole bändissä mukana. Neljä nuorta miestä on siis vain päättänyt ottaa ilmaisuunsa mukaan hieman naisnäkökulmaa - ainakin nimen ja kansikuvan muodossa. Bändi itse luokittelee itsensä ”varteenotettavaksi taiderokkiyhtyeeksi”. Sitäpä juuri!

Sateenvarjokatu on EP pullollaan erilaisia pieniä, hienoja tarinoita. Kaksi ensimmäistä kipaletta ikään kuin osoittaa, millä alueella tällä äänitteellä liikutaan. Instrumentaalinen aloitusraita johdattelee Pariisin kahviloihin tunnelmoimaan baskerit kevyesti keinuen, mutta Trapetsitaiteilijan paha päivä näyttää missä kaappi oikeasti seisoo. Tunnelmointi on kaukana, kun laulaja Lauri-Matti Parppei tivaa ”itseltäsikö meidän pitäisi varjella sinua?!” Näiden kahden teeman väliin mahtuu ja mainiosti sopiikin niin flamengo-cmx-punk-zencafe- vaikutteita kuin pelkistettyä pianoherkistelyä teatterimaiseen tyyliin. Vaikka levy onkin ns. normaali rokkilevy, niin mieltäisin sen esimerkiksi jonkun teatteriproduktion sävellystyöksi. Sateenvarjokadun kipaleet alkavat helposti elämään mielessä pieninä näytelmän kohtauksina.

Perinteisten (kitara, basso, piano ja rummut) lisäksi Itkevä tyttö käyttää vierailevina instrumentteina haitaria, käyrätorvea, trumpettia ja kirjoituskonetta (!).