Ammoncontact: New Birth

Ninja Tune

Los Angelesl�isten Carlos Ni�on ja Fabian Ammonin groovaava elektro-minimalismi koostuu niin hillitysti jymisev�st� bassosta, jazzahtavasta otteesta kuin ripauksesta Black Power �politisointia. Ammonin tuoretta isyytt� juhlistetaan niin levyn nimess� kuin kakkosraidan lapsen mukaan nimetyll� tunnelmoinnilla. Taputukselta kuulostava biitti, valikoidut s�mplet, unisen suhisevat ly�m�-, syna- sun muuta soundit sek� t�ll� levyll� harvakseltaan kuultava sanailu rakentavat nykien ja pulputellen etenev�� (instrumentaali)hiphoppia, jossa monimuotoisuudestaan huolimatta on melko yksinkertainen peruskaava. Tanssikutsuisesta groovestaan huolimatta musiikki tuntuu j��v�n helposti melkein mink� tahansa toiminnon taustalle, mutta nousee sielt� hetkitt�in kummittelemaan: Ai niin, oli levykin soimassa...

Biiseist� nykiv�, piilev�n uliseva A Satellite�s Return, syv�lt� kumiseva nimibiisi, juoksevalla r�p�yttelyll� ja ksylofonilla rakennettu My People sek� hienovaraisella jousisoundilla viekoitteleva, acid jazzahtava Temple Jam nousevat kokonaisuudesta. Silti aika vieh�tt�v� paketti on kokonaisuutenakin. Ehdottamastihan t�m� on p��asiassa taustamusiikkia, mutta siihen tarkoitukseen oikein hyv��. Minimalistisuuden suurin riski on juuri se, ett� musiikista tipahtaa helposti kyydist� eik� se v�ltt�m�tt� aukea kovin helposti. Silti sopivan rauhallisen ja kiirett�m�n hetken ��relle Ammoncontact sopii hyvin. Se taas, l�ytyyk� tuollaisia hetki�, on ihan eri kysymys.