Ammoncontact: New Birth

Ninja Tune

Los Angelesläisten Carlos Niñon ja Fabian Ammonin groovaava elektro-minimalismi koostuu niin hillitysti jymisevästä bassosta, jazzahtavasta otteesta kuin ripauksesta Black Power –politisointia. Ammonin tuoretta isyyttä juhlistetaan niin levyn nimessä kuin kakkosraidan lapsen mukaan nimetyllä tunnelmoinnilla. Taputukselta kuulostava biitti, valikoidut sämplet, unisen suhisevat lyömä-, syna- sun muuta soundit sekä tällä levyllä harvakseltaan kuultava sanailu rakentavat nykien ja pulputellen etenevää (instrumentaali)hiphoppia, jossa monimuotoisuudestaan huolimatta on melko yksinkertainen peruskaava. Tanssikutsuisesta groovestaan huolimatta musiikki tuntuu jäävän helposti melkein minkä tahansa toiminnon taustalle, mutta nousee sieltä hetkittäin kummittelemaan: Ai niin, oli levykin soimassa...

Biiseistä nykivä, piilevän uliseva A Satellite’s Return, syvältä kumiseva nimibiisi, juoksevalla räpäyttelyllä ja ksylofonilla rakennettu My People sekä hienovaraisella jousisoundilla viekoitteleva, acid jazzahtava Temple Jam nousevat kokonaisuudesta. Silti aika viehättävä paketti on kokonaisuutenakin. Ehdottamastihan tämä on pääasiassa taustamusiikkia, mutta siihen tarkoitukseen oikein hyvää. Minimalistisuuden suurin riski on juuri se, että musiikista tipahtaa helposti kyydistä eikä se välttämättä aukea kovin helposti. Silti sopivan rauhallisen ja kiirettömän hetken äärelle Ammoncontact sopii hyvin. Se taas, löytyykö tuollaisia hetkiä, on ihan eri kysymys.