Holy Moses: Strength, Power, Will, Passion

Armageddon

Holy Moses on aina henkilöitynyt voimakkaasti Sabina Classeniin, ja miksipä ei olisi? Onhan kyseessä nainen joka pystyy örisemään sellaisella tyylillä, että levyn kansissakin lukee hänen kohdallaan; ”female vocals from hell”. Naisesta lähtevä ääni on ensinnäkin aivan uskomattoman häijy, ja vielä uskomattomamman saavutuksesta tekee se tosiasia, että neito on laulanut tällä tyylillä jo vuodesta 1981. Holy Moses oli 90-luvun lopulla joitain vuosia telakalla, mutta tuonkin ajan Sabina piti itseään aktiivisena Temple Of The Absurd yhtyeessä. Vuonna 2001 Holy Moses palasi takaisin julkaisemalla miniCD:n Master Of Desaster, jota seurasi vuonna 2002 pitkäsoitto Disorder Of The Order.

Nyt Disorder Of The Order saa siis viimein jatkoa aivan uudella pitkäsoitolla, kun Strength, Power, Will, Passion tarjoaa kunnon annoksen sitä perinteistä wanhan koulukunnan thrash-metallia saksalaisella tyylillä. Sabinan tuttu ja tunnistettava laulu kaitsee kuulijan halki kahdentoista biisin, joiden seasta ei hitaita vetoja tai rauhallista tunnelmointia löydy. Avauksena kuultava Angel Cry on juuri sopiva aloitus levylle. Ilkeästi vinkuvat kitarat, konekiväärimäisen nopea tempo, sekä tämän kaiken yläpuolelle nouseva Sabinan laulu tekevät selvää jälkeä vajaassa neljässä minuutissa. Musiikillisesti yhtyeen juuret ovat yhä vanhassa thrash metallissa, vaikka soundia on päivitetty onnistuneesti uuden vuosituhannen mukaiseksi. Franky Brotz ja Michael Hankel vyöryttävätkin kitaroillaan varsin modernilla tavalla, tuoden sekoitukseen mukaan melkolailla death metal vaikutteitakin. Rytmipuoli joutuu myös aika koville ja rumpali Julien Schmidt pitää hyvin nakutusta yllä yhdessä basisti Alex DeBlancon kanssa. Jossain kohdin levyä tosin tuntuu että temmon ylläpito onnistuu vähän liiankin hyvin, näitä hetkiä on tosin suhteellisen harvassa.

Kun Disorder Of The Order ”toi” Holy Mosesin takaisin nostaa Strength, Power, Will, Passion yhtyeen osakkeita entisestään. Yhtye tuntee hyvin oman nurkkansa metallin suuresta linnasta, ja vaikka uutukainen ei ihan parhaimpaan A-luokkaan nousekaan, on se vahva osoitus yhtyeen ehtymättömästä voimasta.