Kumikameli: Oparin aarteet

Stupido

Kumikameli EI halua kiittää ketään mistään! Levyn kansitekstien tyly totuus kuvaa osuvasti Kumikamelin poikain asennetta: Haistakaa te vittu, me tehdään meiän juttua! Tähän asenteeseen perustuu myös Joensuulaisyhtyeen tuorein pitkäsoitto Oparin aarteet, tosin pientä kuulija- ja listaystävällisyyttä on haettu ottamalla Mara Salminen tuottajan pallille.

Yhtye perustettiin alunperin Joensuussa 1986, joten voidaan puhua konkareista alallaan. Toppo Koponen, Laiska Lajunen ja Petteri Kukkonen halveksuivat perinteistä rokkia kitaristi-ihannointeineen. Soittimina oli tarkoitus ylipäätänsä käyttää vermeitä, josta ääntä lähtee ja vielä mieluummin runsaasti. Jos soitinvalikoima oli mielikuvitusrikas, oli sitä myös ryhmän esittämä musiikki osuvine sanavalintoineen sekä esiintyminen sormileikkeineen ja pyllistelyineen.

Tällä asenteella lähtenyt ryhmä rakentuu nykypäivänä kitaraa ja hoilaamista mestaroivan Topon ympärille, muina mestareina häärivät Jute Musikka äänijänteillä ja kitaralla, Joppe Vento bassossa ja laulussa ja Olli-Matti Wahlström lyömissä, kitarassa ja laulussa. Eli aika käänteistä alkuperäiseen ideologiaan, kun valtaosa yhtyeestä kitaroi. Alkuperäis- ja nykyjäsenet yksin ja yhdessä vastaavat myös hupihumppaorkesteri Eläkeläisistä, joka on noussut jopa tunnetummaksi comboksi ohi Kumikamelin. Samoja hupailusävyjä löytyy myös tuoreimmasta, onhan asialla samat miehet.

Jos levystä haluaa mielikuvan nostaa... on kuin Eläkeläiset soittaisi YUPta tai päinvastoin. Biisit vaihtelevat melko normaaleista säröroketeista, kuten Jippiaijee, kantrihenkiseen Räjähtävä pää -rallatukseen ja alkuaikojen YUP –henkiseen Väy-väyhyn. Pervo hempeilee aikansa, kunnes kertosäe haluaa puraista persettäsi. Yhdistävänä lankana toimii kierot sanoitukset.

Itse fanaattisena Turpasauna -aikaisen urbaanipuoskareitten fanina lämpeän yhtyeen meiningille. Elastinen erämaan laiva on yhtäaikaa sekä asenteellinen ja aika rankka, että ivallinen, erilainen ja punk. Hunajaa nivusiin!