Daft Punk: Human After All

Virgin

13-vuotiaan Daft Punkin kaava ei ole yhtyeen suurimmista tähtihetkistä juurikaan muuttunut. Edelleen säröilevän menevä efekti-elektro/happo-house erittäin puuroutetulla vocoder-laululla maistuvine melodioineen on homman nimi. Vaikka aivan Around The Worldin kaltaista superhittiä ei tuore Human After All sisälläkään, on Guy-Manuel de Homem-Christon ja Thomas Bangalterin muodostama pariisilaisduo kuitenkin onnistunut elektronisissa kudelmissaan hyvin, joissain kohdin jopa erinomaisesti.

Levyn avaava nimiraita lupaa hyvää. Olennaiseen keskitytään: kuulija vangitaan tarttuvaan seittiin, jossa ei turhilla sivuselityksillä lähdetä saalista sekoittamaan. Viekoittelevan nykivä rytmi ja yhteen iskulauseeseen keskittyvä sanailu riittävät. Lopussa kiihdyttelevä The Prime Time Of Your Life ei oikein lähde kunnolla käyntiin ja jääkin auttamatta seuraavana soivan Robot Rockin jalkoihin. Köhivän alun jälkeen hallitun vino, ufomainen kosketinkuvio ja säröriffi iskevät kuin leka! Tässä on yksi kesän 2005 tanssilattiahiteistä, ei epäilyksen häivää! Groovaavaa ja hypnoottista. Jos Maailman ympäri nousee ykköpallille, on Robotti vähintään pistesijoilla.

Humisevasti hoettu Steam Machine ei iske ihan yhtä hyvin, jää ehkä liikaa jumittamaan. Make Love taasen unohtuu liikaa unelmoimaan kevyessä autereessa. Daft Punk tuntuu olevan parhaimmillaan noissa väkisin niskan ja perseen liikkeelle laittavissa, miltei talttarytmillä lyövissä hyrrissään, joissa toistolla on oikeutus. Pikkuhiljaa hillittömään vauhtiin kasvava The Brainwasher on yksi tällainen, muttei kuitenkaan Robottirockin tasoinen veto. Takaisin säröjumitukseen palataan kiireettömästi leijailevalla Television Rules The Nationilla, joka näistä rauhallisemmista raidoista nousee maukkaimmaksi. Biisin utuinen kaihomelankolia puree omalla tavallaan hyvin vastapainona kiivaammalle kiihdyttelylle. Sympaattisen kajahtanutta mantraa lasketteleva Technologic on sitten se toinen single hehkutuksen arvoisen Robotin lisäksi. Minun korviini tämä on kuitenkin enemmän kotikuunteluun soveltuvaa puolihilpeää pohdiskelua, eikä siinäkään ihan yhtä stydi kuin Teevee-raita. Utuisen söötti Emotion taasen nousee rauhallisemman puolen kakkoseksi, vaikkakin tunnelma on sen verran eteerinen, että alkaa miltei nukuttaa. Aika kaukana kulkevat toisestaan duon neloslevyn kiihkein ja chillein osasto.

Kokonaisuutena toki hyvä, aika moneen makuun hyvää settiä. Silti saattaapi jäädä laajempi video-, radio- ja deejiisoitto pääasiassa Robot Rockin varaan. Mutta mistäs tuota tietää tällainen hyvän musiikin parissa viihtyvä perusduunari? Miten vain, minä painan kolmosbiisin repeatille ja bailaan kuin Bender!