Mustan Kuun Lapset: Talvenranta

Roihu

Hollolassa vuonna 1993 perustettu Mustan Kuun Lapset julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa Suruntuoja vuonna 2002. Kakkoslevy Kauniinhauta saatettiin maailmaan vuotta myöhemmin, ja nyt on tullut aika sen vaikean kolmannen levyn.

Kuten nimistöstäkin on arvattavissa laulukielenä toimii suomi, musiikkityylin ollessa saatteen mukaan ”musta metalli”. Tuota termiä ei voi kääntää ihan suoraan blackin suuntaan, vaikka sen melodisemmasta laidasta vaikutteita onkin saatu runsain mitoin. MKL:n soitossa on jälkiä myös muista metallin alalajeista, kuten deathista ja folkista. Näistä moninaista tekijöistä yhtye on keittänyt kasaan melko omintakeisen ja näköisen keitoksen.

Kahdella kitaralla eteenpäin ajava ryhmä ei introa lukuunottamatta juuri koskettimiin koske, eikä muitakaan ”epämetallisempia” soittimia tällä erää kuulla kuin pieninä mausteina. Laulu hoituu enemmissä määrin Pete Tammisen ja vähemmissä määrin Pete Lehtisen toimesta. Raakaa kähinää, matalaa murinaa ja silloin tällöin jopa joitain puhtaita osuuksia sisältävä vokalisointi toistaa tyylin oppeja tunnollisesti. Laulutyylistä johtuen sanoitukset menevät joissain kohdissa pahasti ohitse. Edellä mainitut Petet vastaavat myös kitaroista, joita käytetäänkin levyllä runsaamman puoleisesti.

Talvenranta ei joistain vahvemmista hetkistään huolimatta nouse levynä mitenkään ihmeelliseksi kokemukseksi. Monessa biiseissä on runsaasti ideaa, mutta lähes yhtä monessa kantavat ajatukset tuntuvat hieman huterilta. Myös soundipuolella pieni vahvistus olisi voinut tehdä terää.