Umphrey´s McGee: Anchor Drops

Bells Go Clang

Umphrey´s McGee saa monella tavalla kuulijansa hyvälle mielelle. Ensinnäkin se on hirveän hyväntuulista proge-urheilua ja levyjen nimet, kuten Songs for Older Women, One Fat Sucka ja Local Band Does OK pistävät väkisinkin hymyilyttämään. Jatsia, heavya, poppia, countria ja monia muita elementtejä sotkeva bändi soittaa uudella levyllään varmasti, mutta hivenen yllätyksettömästi ja turhan salonkikelpoisesti. Onneksi biiseistä löytyy koukkua toisensa perään ja niitä ei ole venytetty aivan mahdottomasti.

Kunnon kliseitä kunnioittaen bändi ilmoittaa levyn olevan se, minkä he ovat aina halunneet tehdä. Heti Anchor Dropsin aloittava iloisesti pärisevä Plunger saa kuulijan hereille, leikkisä Uncommon tuo mieleen kotimaisen YUP:n, 13 Days tuoksahtaa hämyiselle klubille ja In The Kitchen pistää kehon keinumaan. Kun tämän tyylilajin levystä on kyse, niin myös paljon ihan perinteistä soittimien kanssa räpellystä löytyy kuten biisit Miss Tinkle ja Robot World. Ihmetystä sen sijaan aiheuttaa kantripläjäys Bullhead City, joka on todellinen outolintu tässä seurassa.

Hyvänkuuloisesta laulajasta ja taitavasta bändistä huolimatta Anchor Dropsin suurin ongelma on keski-ikäisyys. Se kuulostaa sellaiselta kivalta aikuisrokilta, jota voisi soittaa vaikka pursiseuran kekkereissä, eikä suurempia vastalauseita esiintyisi. Siitä puuttuu vaaran, luovuuden ja intohimon tunne. Se on kuin kireälle pingotettu rusetti tarjoilijan kaulassa: korrekti, kohtelias ja nätisti solmittu. Levyllä on monta tarttuvaa hetkeä ja se ei missään nimessä ole virheostos genren ystäville, mutta siinäpä se. Mitään muuta Umphrey´s McGee ei uusimmallaan tarjoa.