Hot Hot Heat: Elevator

Sire

Hot Hot Heatille on käynyt samalla tavalla (tosin pienemmässä mittakaavassa) kuin The Killersille – bändien yhteyteen lyödään auttamatta brittileima, vaikka molempien kotimaat löytyvät uuden mantereen puolelta. Mutta kun yhtyeiden ilmiselvät vaikutteet ovat mitä ovat, ei sitä parane ihmetellä. Lausahdus ”kukaan ei ole profeetta omalla maallaan” pätee ainakin The Killersiin erinomaisen hyvin, mutta Hot Hot Heatin on Elevatorin perusteella vielä vuodatettava rutkasti hikeä tuohon asemaan päästäkseen.

Hot Hot Heatin kansainvälinen debyytti Make Up The Breakdown oli kelvollinen, joskin epätasainen näyttö bändiltä, josta useat povasivat seuraavien vuosien ykkösnimeä. Sen kaappasi kuitenkin aiemmin mainitun The Killersin ohella Franz Ferdinand, joka onnistui suodattamaan omista vaikutteistaan äärimmäisen iskeviä, mutta älykkäitä pop-lauluja. Siihen pyrkii myös Hot Hot Heat. Vielä Make Up The Breakdownilla bändin läpinäkyvät XTC/Elvis Costello-viitteet häiritsivät levyn kuuntelua, mutta uudella teoksellaan kanukkinelikko on onnistunut paremmin häivyttämään vaikutteet taustalle. Vielä tämä ei kuitenkaan riitä. Elevatorilla bändin olisi pitänyt jo pystyä todellisiin, omakohtaisiin lahjakkuuden näytteisiin, ei pelkästään aiemmin valitun linjan tyylipuhtaampaan jalostukseen.

Lusikan heittäminen kaivoon on silti ennenaikaista; hyvääkin levyltä löytyy. Erityisesti esiin kannattaa nostaa äärimmäisen tarttuva You Owe Me An IOU ja tiukimmin rokkaavaa osastoa esittelevä Pickin’ It Up. Ehkä jälkimmäiseen junaan hyppääminen voisi olla Hot Hot Heatille oikea ratkaisu, sillä Franzien ja Tappajien melodiankynän päihittäminen heidän omilla aseillaan on ainakin teoriassa mahdotonta. Ja kuten tunnettua, hyviä voimapop-bändejä ei tällä pallolla ole ikinä liikaa.