Laura Sippola: Sahara

Laura Sippola on pianisti, laulaja ja lauluntekijä. Kahdeksan kipaletta sisältävä omakustanne Sahara on hänen esikoislevynsä.

Kaunajaiset aloittaa levyn hieman haparoiden. Lauran ääni on välillä jännän tylyhkö, mutta ammattitaidosta huolimatta laulu tuntuu paikoittain hiukan huolimattomalta sekä sävelessä että artikuloinnissa. Tebon sanoi sekoittaa suomea, italiaa ja englantia ihan sujuvasti, mutta jotenkin ylimielisesti. Ihan kuin haluttaisiin todistaa joko tämän Tebon tai laulajan kielitaitoa.. Jo kahden biisin jälkeen mietin, onko tämän nyt tarkoitus olla jazzia vai viihdemusiikkia? Kunnes kolmannessa, Kaukana-biisissä, solisti heittäytyy blueslaulajaksi melkoisen huonolla menestyksellä. Tällä äänenvärillä ja vaatimattomalla tulkintakyvyllä ei vielä ylletä syvää etelän tunnelmaa luomaa. Biisi sinällään toimii, mutta sen voisi kuvitella vaikka Marstion tai Lindholmin esittämänä. Ero on mielestäni Laura Sippolaa omimmillaan ja ainakin tällä levyllä parhaimmillaan. Hidasta, kaunista, koskettavalla tekstillä. Biisi ei myöskään edellytä eikä vaadi samanlaista monisävyistä tulkintaa kuin esim. edellä mainittu Kaukana.

Kaiken kaikkiaan levy osoittautuu melko yllätyksettömäksi, mutta sisältäen ihan hyvin tehtyä, varsin viihdyttävää kahvilamusiikkia.

Kommenttien keskiarvo:

zacharias kommentoi 29.04.2005:

Pisteet:

Vielä mitä. Tämähän on omaperäinen ja sävellyksiltään hemmetin komea levy. Sanoituksissakin on paljon enemmän ideaa kuin nykypäivän latteuksien täyttämissä perusralleissa, joita Suomessa kuulee jatkuvasti. Lisäksi täytyy tähdentää, että on hyvän säveltäjän merkki, kun biisimateriaali on monipuolista ja ottaa vaikutteita useista tyylilajeista biisien laadun siitä kärsimättä. Suosittelen.

Nimetön kommentoi 04.05.2005:

Pisteet:

Oho, onpa erikoinen arvio näin hyvästä levystä.

huistattari kommentoi 07.06.2005:

Pisteet:

Tebon sanoi on mielestäni vastustamaton biisi. Eipä käynyt mielessäkään
ajatus kielitaidolla snobbailusta. Ja Sahara on myös loistava. Joni Mithcell kyllä tulee mieleen, mutta kummallista onkin se, että niin harvoin kuullaan musiikkia, joka näin hienosti muistuttaa Jonia. Harva pystyy! Tämä on eka levy, omakustanne, ja haparointi on siksi ymmärrettävää. Kohti uusia seikkailuja, Laura!