Julkaistu: 27.04.2005
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Verdura
Ilai Rämän (Siniaalto, Echo Is Your Love) ja Teemu Sinkon muodostama Kirlian Crossing lähti ideasta yhdistää akustisia folk-lauluja venäläiseen science fictioniin Tarkovskin hengessä. Verduran julkaisemalla, yhtyen nimeä kantavalla levyllä valitulta tieltä on jo eksytty... tai sinne ei vielä ole päästy. Venäläistä teknologiaa edustavia mikrofoneja ja efektejä käyttävä kaksikko humisee kuin Radiohead elektrohissuttelevilla kokeiluillaan, herkistä pop-kaunokaisista kuten Very Routine Landing ja White Trash nousee helposti mieleen Beckin loistava Sea Change. Samanhenkistä eteerisen kaunista kelluskelua. Eikä tässäkään vielä kaikki...
Humisten junnaava H and G tuo vauhdikkaampaa ja raastavampaa otetta keitokseen, tästä vielä kiivaampaan tahtiin kulkee tyynen energinen Day One And Day Two. Ei se Echo Is Your Love näistä nyt niin kaukana kulje. Akustispainotteisissa maalailuissa tunnelma ei oikeastaan ole kovinkaan mollivoittoinen tai melankolinen, eteerisyydestään huolimatta. Pikemminkin Kirlian Crossing tuntuisi tarkkailevan asioita ulkopuolelta, ikään kuin kantaa ottamattomana historiankirjaajana. Ja sitten toisaalta taas ei. Sen verran tunnetta kuitenkin huokuu esimerkiksi The Roomin herkistelystä, ettei levyä voi syyttää koskettavuuden puutteesta. Biisistä nous itselleni vahvasti mieleen saksalainen The Notwist -yhtye, jonka upea Neon Golden -albumi liikkui hivenen samoilla suunnilla.
Uninen Even Dogs Believe In Ghosts kohtaa All That Wet Paperin tiluilevan huminan, josta The Transmigration Of Andrei Tarkovskyn instrumentaalinen leijailu sadepisaroineen, pianoineen ja lopun "hitsailuineen" saa kunnian päättää todella hienon, kokeellisempaa musiikkimaailmaa tarpovan levyn. Kirlian Crossing yllättää puskista täysin kansainväliset mitat täyttävällä debyytillään ja ainakin meikäläinen on kohtuullisen myyty. Upeaa.
Ilai Rämän ja Teemu Sinkon muodostama yhtye yhdistää akustisia folk-lauluja tarkovskilaiseen science fictioniin. Kaksikko humisee ja leijuu, mutta äityy myös energisempään särisevään vinojunnaukseen.
Linkki: www.verdurarecords.com/kirliancrossing
(Päivitetty 20.7.2010)
Kommenttien keskiarvo:
kirlian crossing on ehkä rauhallisinta ja tyynintä rämää. vuosien takainen sissy spacek oli surullista, mutta myös erittäin kaunista, kokeellista poppia. kirlian crossingin pitkäsoitto kuullostaa luonnolliselta jatkeelta tälle. kappaleet eivät enää ole surullisia. ennemmin niissä pohdiskellaan ja kummastellaan tämän hetkistä tilannetta, mihin ei oltaisi päästy ilman sissy spacekin kappaleissa käsiteltäviä aiheita. arjen haikeus ja itsensä etsiminen leimaavat kirlian crossingin pitkäsoittoa.
yhtye toimii näemmä hyvin myös livetilanteessa, mikä oli varsinainen ilo huomata. menen toistekin.
kauniin haikea the room nousee allekirjoittaneen omaksi suosikiksi