Celestial Noise Factory

Pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Dilemma on käynyt viime aikoina läpi joitain henkilöstönmuutoksia. Tällä hetkellä nelihenkinen orkesteri koostuu edelleen jäsenistä, joilla on samanaikasesti yllä muitakin yhtyeviritelmiä. Levyn saatteen mukaan ongelmat ovat kuitenkin reilusti takanapäin, ja on aika katsoa luottavaisina tulevaisuuteen. Jos mitään on yhteen lyriikoista pääteltävissä niin tuo tulevaisuus on kyllä täyttä helvettiä, sillä huonostihan tässä meidän kaikkien vielä käy.

Toinen puoli on viiden synkemmän biisin kavalkadi, jossa suomenkielistä alakulometallia käytetään ahdistetussa punk-pehmennyksessä. Sanoitukset ovat suhteellisen synkkiä, välillä tehdään itse kuolemaa, välillä taas koko maapallo korisee kuolinkouristuksissaan. Tästä äitimaan kuolinkamppailusta kertova raskas avausraita Murhattu maa onkin kiekon parasta antia yhdessä toisena soivan Lampi biisin kanssa. Vokalisti Mikko taitaa tasapuolisesti niin matalamman murinalaulun kuin puhtaankin vokalisoinnin. Tyylejä olisi ehkä kannattanut sekoittaa entistäkin rohkeammin, sillä pelkkä örinä/korina vs. puhdas laulu ei aina toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Kitarariffit lähentelevät raskaassa yksinkertaisuudessaan terävimmillään perinteistä Black Sabbath –koulukuntaa, mikä tuo biiseihin tiettyä ryhtiä ja terää.

Loput raidat eivät pysty enää tuomaan kovinkaan paljoa uutta kuvaan, tosin Silmä silmästä lyriikoissa ja viimeisenä soivan Synnyin kuolemaan kitararunttauksessa riittää kyllä ideoita. Niin sanoitukset kuin sävellyksetkin tahtovat kärsiä lievästä samankaltaisuudesta, tai ainakin samojen aiheiden liiallisesta läpikäymisestä. Ehkä yksi reippaampi biisi edes vähän iloisemmalla tarinalla tekisi terää kaiken tämän kuoleman ja valituksen keskellä?