Hell Within: Asylum Of The Human Predator

Lifeforce

Tämä vuonna 1998 Yhdysvaltain Bostonissa syntynyt ja aiemmin Twytch nimellä tunnettu yhtye on ennen tätä debyyttipitkäsoittoaan julkaissut kaksi ep:tä. Saatteessa bändi tiputtelee musiikillisiksi suunnanantajiksi rohkeasti sellaisia nimiä kuin Slayer ja Hatebreed. Ensinmainittu ei tosin nouse ihan ensimmäisenä yhtyeen rytyytyksestä mieleen, mutta Hatebreedin tästä jyskytyksestä voi kyllä kuullakin. Myös niinikään jenkkilästä kotoisin oleva Chimiara on mielestäni hyvä mainita vertailukohtia ja musiikillisia linjauksia hahmoteltaessa.

Hell Withinin työstämässä metallissa on siis perimmiltään kyse erittäin energisestä ja aggressiivisesta väännöstä, jossa voima tulee ennen kauneutta ja riffi on se kuninkaiden kuningas. Pitkäsoiton kymmenen biisiä taotaan kuulijoiden nuppiin reippaalla temmolla hieman alle neljässäkymmenessä minuutissa. Eli mihinkään sen monimutkaisempaan proge-henkiseen rakenteluun tässä ei todellakaan panosteta. Vokalisti Matt McChesney hoitaa lyriikoiden sarjatulen lähinnä käheästi karjuen, vaikka joitain puhtaitakin osuuksia sekaan on eksynyt. Yhtyeen nopeasti sykkivä sydän on kuitenkin rumpali Brian Joyce, jonka työn jälki on lopputuloksessa se kaikkein hallitseva. Ihan nousee hetkittäin mieleen tuo Fear Factoryn legendaarinen rummuttelija Raymond Herrera. Kitaristikaksikko Isaias Martinez – Tony Zimmerman sekä bassosta vastaava Joe Martinez eivät sen sijaan mihinkään ihmeisiin yllä, vaikka hoitavatkin jokainen tonttinsa moitteetta. Levyn kohokohdiksi nousevat toisena soiva Bleeding Me Black jonka tummempi ja synkempi rypistys saa lisävetoa vaihtelua tarjoavista väliosista, sekä suurinpiirtein puolessavälissä tarjottava kipalekaksikko A World To Murder – Self-Inflicted Silence.

Pohjois-Amerikkalaisen turpaanvetometallin ystävät löytänevät tästä pitkäsoitosta hupaa hyväksi aikaa, itseäni läpikuultavat vaikutteet hieman haittasivat. Eikä tässä totta puhuen päästä lähellekään kuningas Slayeria, vaikka saatteessa sellaista vähän uhotaankin.