SuidAkrA: Command To Charge

Armageddon

Saksalainen nokkelasti nimetty SuidAkrA kävi vuosituhannen alussa läpi pienoisen kriisin ja lukuisia miehistönvaihdoksia. Kuten usein niin myös nyt vastoinkäymiset johtivat parhaaseen taiteelliseen tulokseen, ja peräkkäisinä vuosina julkaistut pitkäsoitot Emprise To Avalon sekä Signs For The Fallen saivatkin runsaasti ansaittua kiitosta. Yhtye takoo nopeaa melodista death-mättöä kotoisen Children Of Bodomin ja länsinaapurin Göterborg-skenen hengessä. Mikä erottaa saksalaisnelikon miljoonasta muusta yrittäjästä on se, että seoksesta löytyy myös tuhti annos perus-poweria sekä pieniä pitoisuuksia folkkia. Eikä siinä vielä kaikki, nelikko onnistuu liittämään nämä vaikutteet varsin luontevasti musiikkiinsa.

Command To Charge on bändin neljäs pitkäsoitto tämän vuosituhannen puolella, ja seitsemäs kahdeksan vuoden sisään, joten kiirettä on pitänyt saksanmaalla. Mikä ilahduttavinta tämä hektinen julkaisuaikataulu ei ole kuitenkaan vaikuttanut biisien laatuun tippaakaan. Yhtyeen perustaja, sen taiteellinen johtaja ja kitarista sekä ”aggressiivisista vokaaleista” vastaava Antonius Arkadius johtaa nelikon läpi uusimman metallimyrskyn. Metallointi on hetkittäin aika kulmikastakin, vaikka etäisyyttä Soilworkin ja Bodomin leveysasteille vielä riittääkin. Puhtaat vokaalit ovat runsaasti esillä ja viime vuonna mukaan liittynyt Matthias Kupka hoitaakin ne tyylillä, samoin kuin vähäisemmät kitaravastuunsa. Autumn Nostrumista muutama vuosi sitten rekrytoitu rytmiryhmä Marcus Riewaldt (basso) ja Lars Wehner (rummut) selvityy urakastaan moitteetta, pääseepä Wehner joissain biiseissä oikein loistamaan osaamisellaan. Kappaleet kuulostavat aluksi aika peruskauralta, mutta kuuntelukertojen myötä salakavalat koukut jäävät kiinni. Tarjotaanpa kyytipojaksi vielä vanha kelttikansansävelmä Dead Man’s Reel instrumentaalina, säkki- ja tinapilleineen kaikkineen. Arvioimassani promoversiossa kappaleet ovat hieman eri järjestyksessä kuin lopullisella kiekolla, samoin joukosta näytti aluksi puuttuvan Mike Oldfield coveri Moonlight Shadow, mutta löytyihän se sielä lopusta bonusraitana. Bonusraidan vaikutus on tällä kertaa kyllä negatiivinen, sillä niin reisille versiointi menee.

Omaperäisyydestä tai innovatiivisuudesta SuidAkrAa ei pääse syyttämään, mutta se onnistuu kierrättämään jo tuhannesti käytettyjä palasia suhteellisen hyvin. Tietty riskien välttäminen ja arastelu ratkaisuissa, sekä jotkut täytekappaleet pudottavat kuitenkin muuten hyvän kokonaisuuden saldoa.