Cemetary: Phantasma

Black Mark

Ruotsinmaalta kotoisin olevan Cemetaryn historia on todella mutkikas tapaus. Kaikki henkilöityy oikeastaan herraan nimeltä Mathias Lodmalm, jonka käsissä ruori on kääntynyt aina kulloistenkin trendien mukaisesti suuntaan jos toiseenkin. 1989 doom-orkesterina aloittanut Cemetary muuntui vuonna 1997 Sundown nimiseksi projektiksi, ja samalla metallielementit katosivat miltei tyystin. Sundownin kanssa toimi hetken samanaikaisesti toinen Lodmalmin projekti nimeltään Cemetary 1213, joka jatkoi emäyhtyeen perimää ollen kuitenkin huomattavasti rockimpi ja hevimpi. Seuraavaksi olikin aika lyödä kaksi aiempaa projektia jäihin ja vetäistä esiin uusi viritelmä nimeltään Sp3(tra. Tämä electronica-trance-dance kokoonpano vaihtoi nopeasti nimensä helpommin kirjoitettavaan Spektra –muotoon. Tällä kertaa mukana ei ollut enää kitaraa, rumpuja tai oikeastaan mitään rankkaa, vain puhtaita vokaaleja, konesäksätystä ja tanssibiittejä.

Ympäri mennään, yhteen tullaan – muutama vuosi sitten uusi Cemetary pitkäsoitto alkoi muotoutua Lodmalmin mielessä. Phatasma albumia hierottiinkin sitten vuosia kasaan, mutta mitään muuta yhteistä aiempaan Cemetaryyn tällä uutukaisella ei ole kuin nimi. Industrial-henkistä Nine Inch Nails – Marilyn Manson – Pain tyyppistä kiertoajelua painajaisten maille tässä kovasti haetaan, mutta kun rahkeet eivät riitä ja biisit ovat sanalla sanoen tylsiä, loppuu löpö tankista jo kotipihalla. Ensimmäisenä soiva Far From God lupaa alussa paljon, ja jääkin lopulta lätyn ainoaksi kirkkaaksi hetkeksi. Kahdeksan muuta raitaa ovatkin sitten sen yhden ainoan pöllityn NIN idean variointia. Annetaan aloitusraidasta ja sinänsä laadukkaista soundeista yksi tähti, muuten onkin todella hiljaista. Ei näin, Mathias, ei näin...