Listenable

Porilaisen Mors Principium Estin debyyttialbumi ei saanut ilmestyessään pari vuotta sitten täysin varauksetonta vastaanottoa. Viitteet länsi-naapurimme maineikkaisiin melodisen deathin taitajiin olivat monen mielestä aivan liian selkeät, eikä kokonaisuuskaan oikein häikäissyt. Nyt on kuitenkin tullut aika lyödä vaakaan yhtyeen uran toinen pitkäsoitto. 10 biisin mittaisesta The Unbornin albumista on tarjolla myös limited digipak-versio, josta löytyy vielä kaksi bonusraitaa. Numero kaksi toteutuu vielä siinäkin, että The Unborn julkaistaan päivälleen kaksi vuotta esikoisen jälkeen.

Moni asia on pysynyt samana, mutta on niitä muutoksiakin sentään jonkin verran siunaantunut. Se mikä tekee The Unborn levystä huomattavasti edeltäjäänsä tanakamman ei ole minkään yhden yksittäisen muutoksen tulosta, vaan enemmänkin useamman oikean ratkaisun ja valitun reitin summa. Vokalisti Ville Viljanen on aina osannut puristaa itsestään pihalle kunnon ärjyntää, ja kitaristikaksikon Jori Haukio – Jarkko Kokko taitoja ei ole myöskään tarvinnut epäillä. Samat sanat pätevät oikeastaan myös koko orkesteriin. Nyt tuota potentiaalia on vain pystytty hyödyntämään aiempaa huomattavasti tehokkaammin.

Erityisesti levyn alkupuoli on täyttä juhlaa. Aloitusbiisi Pure käy ehkä vähän liiankin kovilla kierroksilla, mutta kun toisena soiva The Harmony Remains tärähtää ilmoille on ote jo pitävä, eikä se loppulevyn aikana enää pahemmin pääse lipsumaan. Yhtye soittaa niin nopeasti, taitavasti ja raivokkaasti, että levyyn kiinni päästäkseen sitä on alkuun kuunneltava ajatuksella. Turha yrittääkään samanaikaisesti selailla lehtiä tai yleisesti ottaen tehdä mitään muutakaan – The Unborn vaatii täyden huomion avautuakseen. Erityisesti edukseen erottuu raivoa, upeita kitaramelodioita ja epäperinteisesti käytettyjä koskettimiä yhdistelevä Two Steps Away. Myös heti edellisen perään kuultava, monta astetta suorempi deathravi Altered State Consciousness, sekä Children Of Bodom -henkisesti lähes klassisen musiikin tyylisesti taituroiva metallipurkaus Fragile Flesh ovat todellista mannaa korville.

Alustaan erittäin vahva levy tasaantuu aavistuksen verran loppua kohden, mutta pitää silti tason korkeana ja metallin korkealle asteelle jalostettuna aina viime metreille saakka. Mors Principium Est lunastaa tällä toisella albumillaan siihen asetettuja odotuksia ja annettuja lupauksia. Onkin mielenkiintoista nähdä mihin asti uutukainen porin viisikkoa kantaa. Mahdollisuudet suurempaankin menestykseen ovat mielestäni selvästi olemassa.