Brendan Benson: The Alternative To Love

V2

Brendan Bensonin One Mississippi oli yksi niistä levyistä, jotka aikoinaan tuli löydettyä mainion kirjastolaitoksen välityksellä. Tuolloin – 90-luvun puolessa välissä – oli c-kasetti vielä voimissaan, ja Bensonin debyytistä kopioitu nauha olikin ahkerassa käytössä liki kulumispisteeseen asti. Jostain kumman syystä kiekkoa ei tullut kuitenkaan hankittua cd-formaatissa ja vuosien vieriessä miehen tekoset menivät omalta osaltani täysin ohi.

Kun sain tietooni, että Bensonilta on tulossa uusi levy, en asettanut sille mitään erikoisempia odotuksia. Lähes kaikki saman ajan ja tyylin suosikkiartistini (Velvet Crush, Matthew Sweet, Jellyfish, Jason Falkner, Lemonheads jne.) ovat auttamatta tippuneet kartalta, joten en kuvitellut Bensonin olevan poikkeus. Olin selvästikin väärässä. Brendanin luovuuden taso on pysytellyt hyvällä tasolla ja vuosien tuoman viisauden myötä myös varhaiset, yli-pirtsakkuuden rajamailla häilyvät rallit ovat saaneet armottoman tappotuomion. Ja hyvä niin - nyt jälkikäteen katsottuna One Mississippillä vielä pelkkä vauhdikkuus riitti peittämään miehen kokemattomuuden biisintekijänä, mutta nyt ei vippaskonsteihin ole enää varaa. Vaikka Benson on tyyliltään seestynyt (ja hitusen jopa synkistynyt), ei miestä miksikään Elliott Smithiksi voi vielä kutsua – oli Bensonin teksti aiheeltaan kuinka raadollinen tahansa, on siinä taustalla kuitenkin positiivinen perusvire. Ja ehkä juuri sen takia The Alternative To Loven valitsee levysoittimeensa niin mieluusti.

Hyviä voimarock/pop-levyjä tulee nykypäivänä vastaan valitettavan harvoin. The Alternative To Love on sellainen, vaikkei se varsinaisia kolmisointu-iloitteluja sisälläkään. Sen verran vahvasta näytöstä voidaan puhua, että eiköhän se One Mississippikin tule levyhyllyyn vihdoin hoitaa.

Kommenttien keskiarvo:

jn85 kommentoi 13.04.2005:

Pisteet:

Samalla kannattaa hyllyyn hommata myös Brendan Bensonin edellinen levy eli Lapalco, joka ainakin minun kirjoissani on Bensonin paras levy ja mahtuu helposti 10 suosikkilevyni joukkoon. Onhan Alternative to Lovekin mahtava levy, Biggest Fania lukuun ottamatta levy on täynnä upeita biisejä. Pienestä vakavoitumisesta huolimatta Alternative to Love tuottaa niin hyvän mielen, ettei edes sanoitusten pienet latteudet (Little lamb that you are/ now you've wondered too far/ and you can't find your car) haittaa. Eiköhän tämä tulevana kesänä soi useammankin kerran.

kipinahepo kommentoi 13.04.2005:

Pisteet:

Brendanin eka levy one mississippi, ilmestyi niihin aikoihin jolloin meikäläinen vielä ei paremmasta tiennyt. Ja tuskin One Mississippi löysi tietään kovinkaan monen levy-diggarin hyllyyn silloin joskus vuonna -96, vaan levy pysytteli pitkään ns. kadonneena klassikkona, kunnes Brendanin mainio toinen kiekko Lapalco nosti jannun taas otsikoihin ja eka levykin tuli siinä samassa hankittua. Tai näin ainakin minulle kävi.
Itse odotin alternative to lovea kuin kuuta nousevaa, koska brendanin kaksi edellistä levyä ovat kiistatta klassikon statuksen saavia täysosumia. Eikä uutukainenkaan petä. Avausraita, sekä eka sinkku, Spit it Out on tuttu benson-ralli, joka avaa kiekon hienosti hyväntuulisella rallattelulla. Neljä seuraavaa biisiä ovat, ainakin tällä hetkellä, mielestäni albumin heikoimmat, mutta niiden jälkeen alkaa sellainen hitti-kimara että oksat pois! Them and me, biggest fan ja flesh and bone ovat kaikki hienoja kappaleita.Sitten Get it Together jonka jälkeen aivan kuningas biisi gold into straw. Sitä seuraa mietiskelevä what I'm looking for ja albumin päättää Between Us, joka on taas yksi selvä brendan klassikko!
Ehkä muutamaa menevämpää rallia olisi toivonut metarie-tyylisten biisien sekaan a'la good to me, what tai sittin pretty. Tai oikeastaan hyvä näinkin,joshaluaa kuulla sitä menevämpää brendania niin eikun levyn vaihto, siis heti sitten kun alternative to love on kuunneltu puhki, ja siihen näyttäisi menevän vielä jonkin aikaa! Edelliset levyt ovat nyt soineet tiuhaan tahtiin jo muutaman vuoden, ja kaikki merkit viittaa siihen että alternative to love ei ole poikkeus.
Pirun hyvän levy!!!

kipinahepo kommentoi 13.04.2005:

Pisteet:

Hieman jatkoa vielä edelliseen. Kuka olisi koskaan kuullut että edellislevyn kaksi sinkun b-puolta pääsisi uudelle levylle uudelleen äänitettyinä? Alternative to Loven biisit Feel like myself ja nimibiisi ovat juuri tällaisia tapauksia...Enkä jaksa uskoa että B.B:llä olisi ollut jotain pulaa hyvistä biiseistä, ehkä kaveri oli vaan jatkanut biisien jalostamista ja todennut että nämä pääsee uudelle levylle.
Uusi levy on siinä mielessä poikkeus vanhempiin, että Benson on itse tehnyt kaikki biisit. Brendanin kamu Jason Falknerhan oli apuna edellisten levyjen monissa kappaleissa. Mutta hyvin tuntuu homma sujuvan kaverilta ihan yksikseenkin. Ja jos Brendanin kaveri-piiristä aletaan puhua, niin kateeksi käy. Vai miltä kuullostaa nimet Ryan Adams ja Jack White? Jälkimmäisen kanssa Brendan on työstänyt levyllisen biisejä, jotka toivon mukaan vielä tämän vuoden puolella julkaistaan..!!!
Lopuksi uuden levyn tiimoilta jää vain yksi kysymys jäljelle. Missä on Emma J?

jn85 kommentoi 14.04.2005:

Pisteet:

Benson on yksi niistä artisteista, joka uhraa sinkkujen b-puolillekin hyviä biisejä, ehkäpä hän halusi esimerkiksi Alternative to Loven mahdollisimman monen kuultavaksi, pirun hieno kappalehan se on. Pitääpä tuo Spit It Out sinkkukin hyllyyn hankkia, kun ainakin cdonissa se on tarjolla. Onko Kipinähevolla kuulokuvaa noista Left and Right ja Baby on a Rug -biiseistä?

Nimetön kommentoi 14.04.2005:

Pisteet:

Ihan hyvähän toi spit it out sinkku on. Left and right on hieman "kokeellisempaa" bensonia ja baby on a rug taas nätti "slovari". Suosittelen!=)Oletan että Lapalcon sinkut levyhyllyäsi jo koristaa..?

Mitä muita bändejä tiedätte joiden b-puolet olisivat yhtä kovaa kamaa kuin varsinaiset viisut? Ainakin itselleni tulee ensimmäiseksi mieleen weezerin (lähinnä kahen ekan levyn) sinkkujen b-puolet!

jn85 kommentoi 14.04.2005:

Pisteet:

On noita Lapalcon aikaisia sinkkuja pari hyllyssä, kaikkia en ole onnistunut kasaan haalimaan.
Joo Weezer minullekin tuli ensimmäisenä mieleen kun noista laadukkaista sinkkujen b-puolista puhutaan. Ja voisi kai tässä yhteydessä mainita myös Sueden ja The Smithsin.