Klimt1918: Dopoguerra

Prophecy

Italialaisnelikko maalailee tunteikasta, suurilla melodioilla etenevää syvämietteistä stadionrokkia, josta ensinnä nousee mieleen U2. Vahvalla ja tyynellä melankoliallaan vakuuttava yhdeksän kappaleen äänite on goottilaisesta alakuloisuudestaan huolimatta täynnä toiveikkuutta ja elämää – epätoivo kohtaa pelastuksen, kuten yhtye itse albumiaan tiivistää.

Alun radio-kansallislaulu –häröilyn jälkeen starttaava They Were Wed By The Sea kulkee kitarapyörteilyllään ja valtavuudellaan niin lähellä vanhempaa U2:sta, että laulaja Marco Soellnerin kuulasta tulkintaa täytyy hetken oikein kuunnella että huomaa eroja. Hempeämmät väliosat tuovat bändin omaa persoonaa esiin, isolla metallisella säröllä jyräävä kerto on omalla sarallaan todella hyvän kuuloista. Mutta kuten sanottua aika pastissia... Rauhallisesta maalailusta jyräävään tremolo-säröön kasvava Snow Of ´85 jatkaa hyvin alkanutta kuuntelukokemusta, lopun kasvattava hold on, hold on... hokeminen on epämääräisestä tuttuudestaan huolimatta levyn parhaita hetkiä. Uneliaan kiivas Rachel synkistelee öisissä neonvaloissaan kauniisti, jo nimensäkin puolesta samoissa hetkissä leijuva Nightdriver pohdiskelee toiveikkaammin.

Raskaampi särö kohtaa keveän popmaisen soitannon mainiosti Because Of You, Tonightilla, jossa levyn sisäisestä kofliktista toipuvan päähenkilön elämä on jo selvästi voiton puolella. Nimibiisi ja La Tregua eivät sen suurempia muutoksia kaavaan tee, Lomo tiukasti etenevä kaahaus mätkeeseen yltävine loppuineen toimii eräänlaisena kliimaksina koko albumille. Päätösraita Sleepwalk In Rome vaaniskelee itsensä hereille tapahtunutta pohtivissa tunnelmissa. Italiankielinen osuus on kiva lisä, sitä kuulisi mielellään lisääkin. Kaihoa, neonvaloa, uneliaisuutta ja kiihkeyttä, tyylikkäänä musiikillisena keitoksena. Yksi parhaita piirteitä Klimt1918:sen soitossa on se, ettei tunnelma suuruudestaan huolimatta kasva liian jylhiin korkeuksiin ja siten pysyy lähellä kuulijaa, koskettavana. Tästä varmasti diggailevat niin vanhakantaisen U2:sen kuin vaikkapa Interpolin kuuntelijat. Samoin maalailevamman gootahtavan ilmaisun ystävät löytänevät kosketuspintaa Dopoguerrasta.