Pantheist: Amartia

Firedoom

Alkujaan Belgiasta kotoisin oleva ja myöhemmin kanaalin yli Englantiin muuttanut Pantheist on saanut valmiiksi toisen pitkäsoittonsa. Yhtye on Amartia levyllä venyttänyt funeral doomin rajoja entisestään, ja kuunnellessa tuleekin mietittyä useamman kerran kuinka hitaaksi ja raahustavaksi matkan teko voikaan muuttua ilman pysähtymistä. Pantheist harveni Englantiin muuttonsa takia hetkellisesti duoksi, kun jäljelle jäivät vain idean isä Kostas Panagiotou sekä alusta asti mukana ollut yhteistyökumppani Nicolas Tambuyser. Amartian nauhoituksissa parivaljakkoa auttoivat kiertuekumppani Esotericin Mark Bodossian ja Andy Semmens. Herroista ensinmainittu otti hoitaakseen basson, jälkimmäisen asettuessa rumpupatterin taakse. Kuinka pitkäaikainen kyseinen pesti on, siitä ei ole vielä tietoa, mutta nähtävästi yhtye aikoo esintyä tässä kokoonpanossa ainakin jonkun aikaa.

Amartialta löytyy kokonaista kymmenen raitaa, mikä on paisuttanut levyn pituuden 76 ja puoleen minuuttiin. Tämä doom-mammutti onkin aikamoinen annos sulateltavaksi ensialkuun, vaikka raskasta raahustamista on tällä kertaa elävöitetty joillain puheosuuksilla sekä muutamilla kevyemmillä kuoro-osuuksilla. Matala haudantakainen murina vastaa jälleen vokaaleiden hitaasta lausunnasta, itse musiikin ollessa pääasiassa koskettimilla, kitaralla ja rummuilla luotua. Vauhti on suurimman osan ajasta kovin verkkaista, mutta aina silloin tällöin meno yltyy kerrassaan ihmeellisesti. Nämä lyhyet pyräykset värittävät lopputulosta kummasti, sillä kyseistä keinoa on käytetty vain hyvin harvoin, ja silloinkin tarkkaan harkitusti. Yleistunnelma ei puserra kuulijasta kaikkia ilmoja pihalle kerralla, vaan toimii ennemmänkin hitaasti uuvuttamalla. Maailma näyttää päällisin puolin näennäisen normaalilta, mutta samalla haudanraskas ilmapiiri sulkee kaiken miltei huomaamatta suruvaippaansa.

Jotta Pantheistin upeasti kasaamasta Amartia levystä voisi nauttia täysin rinnoin, olisi funeral doomin hyvä olla jo valmiiksi lähellä sydäntä. Näin raskas ja auringon pimentävä musiikki, kun ei ole tarkoitettu ihan joka korvan kuultavaksi. Mikäli tämä vaativa genre on suosikkisi löytänet tästä levystä luottokiekon pitkäksi aikaa. Pantheist on vienyt ilmaisunsa tasoille, jonne kovinkaan moni ei ole viime aikoina näillä kuolonkentillä yltänyt.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 12.04.2005:

Pisteet:

Todella kaunis levy, mutta kestoa ehkä hieman liikaa yhdelle kuuntelusessiolle.