Lostprophets: thefakesoundofprogress

Columbia

Nu-metalliksi kutsuttu moderni rock on muuttunut lahopäisten limpbizkittien myötä lähes kirosanaksi, vaikka genren lahjakkaimpien artistien (mm.Rage Against The Machine, System Of A Down) tekeleet kestävät vertailun missä valossa tahansa. Mielenkiintoisinta onkin tarkkailla mihin suuntaan vallalla oleva trendi lähtee kehittymään – palaako se takaisin kaupalliseen marginaaliin vai jatkaako se voittokulkuaan, syrjäyttäen menneiden vuosien tukanheiluttajat takariviin?

Brittiläinen Lostprophets on herättänyt kotimaassaan melkoista huomiota; jopa poppiraamattu NME on sijoittanut yhtyeeseen runsaasti palstamillimetrejä (=joka saarivaltakunnassa vaikuttaa levymyyntiin hieman enemmän kuin vaikkapa täällä Suomessa). Debyyttilevyä on ehditty markkinoimaan nu-metallin uutena askeleena, mutta mitään radikaalia uudistusta bändi ei valitettavasti tarjoa. Kekseliäitä sovituksia tai hämmästyttäviä kikkailuja ei siis ole luvassa, perusvarmaa ja tiukkaan kuosiin pakattua rytmiroisketta sitäkin enemmän.

Lostprophets on kyllä Faith No Morensa opetellut. …And She Told Me To Leaven syntikkataustat ovat lähes suoraan plagiointia FNM:n 90-luvun alkupuolen tuotoksista ja paikoitellen vokalisti tekee parhaansa päästäkseen mikepattonmaisiin sfääreihin, aivan siinä kuitenkaan onnistumatta. Biisimateriaali ei myöskään anna (ainakaan vielä) aihetta rinnan röyhistelyyn. Lupaavista ideoista huolimatta kaikkea tehoja ei saada irti ja jollain tavalla tietty jännitys paistaa levyllä. Todennäköisesti livenä Lostprophets on täyttä tykitystä, mutta studiossa pojilla on vielä oppimista.