Billy Idol: Devil’s Playground
Julkaistu: 04.04.2005
Arvostelija: Mika Roth
Sanctuary
Vanha punkrock ratsu Billy Idol on jälleen satulassa! Devil’s Playground on Idolin ensimmäinen studioalbumi sitten vuoden 1993 Cyberpunk pitkäsoiton. Tuolla kyseisellä levyllähän herra pisti koko palettinsa uusiksi ja sampleilla, tanssibiiteillä sekä kone-efekteillä kyllästetty kybersukellus pelotti monet vanhemmat fanit maisemasta, vaikka itse musiikki ei lopulta niin paljoa aiemmasta ollutkaan muuttunut. Devil’s Playground on ennen kaikkea suuri askel ajassa taaksepäin, sillä uutukaisen juuret löytyvät selvästi Idolin 80-luvun menestyslevyiltä Rebel Yell ja Whiplash Smile. Näistä juuristaan huolimatta Devil’s Playground ei ole kuitenkaan mikään aikakone ”vanhoihin hyviin päivin”, vaikka kappaleissa onkin kuultavissa vaikutteita moninaisen uran eri vaiheista. Uudet tuulet ja lähestymistavat tuovatkin tuoreutta ja raikkautta kappaleisiin, jotka näin ollen ainoastaan muistuttavat menneistä ajoista, sen sijaan että rakentuisivat niiden varaan.
Levyn avaava biisikolmikko Super Overdrive – World Comin’ Down – Rat Race onkin juuri sitä Billy Idolia, jota tässä on kaivattu. Meno on ylettömän reipasta, rohkeaa ja itsetietoista – voisipa jopa sanoa että kukkoilevaa. Rullaavat, useimmiten hyvään vauhtiin ja kertosäkeisiin nojaavat biisit saatetaan ilmoille juuri sillä tietyllä Idolmaisella tavalla, jonka vain mestari itse osaa. Lauluääni on yhä takavuosien loistokuosissa ja Rat Race kappaleen nostaisin jopa miehen kaikkien aikojen top-10 listalle. Vahvan aloituskolmikon jälkeen meno hieman tasaantuu, hetkittäin jopa tasapaksuuntuu, mutta vielä konkarilla on muutama ässä hihassa. Joulu(!)biisi Yellin’ At The Xmas Tree iskee ideastaan huolimatta hyvin, sillä ainahan sitä jaksaa joululauluja laulaa, ainakin näin rouheasti rockaavia. Eivätkä radiosoittoa saanut vauhtipala Scream tai lähes Johnny Cash henkisesti maalaileva Lady Do Or Die häpeä joukossa. Levyn päättävä Summer Running vuoroin herkistelee ja mahtailee sellaisella otteella, että soiton päätyttyä on lähes pakko painaa uudelleen play-nappulaa.
Devil’s Playground ei tarjoa yhtään uutta White Weddingiä tai Rebel Yelliä, mutta tämä 13 kappaleen katras vakuuttaa siitä, että 2000-luvun Billy Idol pystyy yhä luomaan hyvää musiikkia – etenkin kun mukana on myös vanha aisapari Steve Stevens. Ainoa ongelma onkin liika materiaali, sillä pienellä karsimisella pitkäsoitosta olisi voinut kehkeytyä todella kova paketti. Nyt energiaa hukataan muutamaan täyteraitaan, jotka olisi vain pitänyt heivata pois kelkasta. On silti todettava, että kylläpä oli mukavaa saada Billy takaisin maisemaan. Toivotaan ettei herran seuraavaa levyä tarvitse odottaa taas kahtatoista vuotta.
Billy Idol
Kukkoilevaa ja poseeraavaa uuden aallon hard/punk rockia soittava Billy Idol muistetaan ennen kaikkea 80-luvun superhiteistä Rebel Yell ja White Wedding. 12 vuoden tauon ja monien kriisien jälkeen uusi Idol -levy näki päivänvalon keväällä 2005. Levyllinen joulubiisejä julkaistiin 2006 ja uusi oikea rock-albumi syksyllä 2014.
Linkki:
billyidol.com
(Päivitetty 31.3.2015)
Kommenttien keskiarvo:
ps. En tosin ymmärrä tuon joululaulun mukanaoloa, sen olisi surutta voinut haudata jonnekin sinkun b-puolelle.