Judas Priest: Angel Of Retribution

Sony

Judas Priestin ns. paluulevy on jo ehtinyt saada ��rimm�isen kirjavan vastaanoton arvosanojen vaihdellessa t�ysist� pisteist� aina nollaan asti. Koko kiekon arvioiminen onkin oikeastaan aikamoista Kamikaze-hommaa. Ainoa mist� kaikki tuntuvat olevan samaa mielt� on se, ett� Ripper Owens ei koskaan pystynyt korvaamaan yhtyeen legendaarista vokalistia Rob Halfordia.

Vuonna 1990 yhtye saavutti Halfordin johdolla yhden uransa lakipisteen, kun klassikoksi luokiteltava Painkiller julkaistiin. Noiden kunnian p�ivien ja nykyhetken v�liin mahtuvat siis mm. Owens-vuodet, jotka toivat muassaan pari kohtuullista metallilevy�. Kyseiset kiekot eiv�t kuitenkaan p�rj�nneet mill��n tasolla tai mittarilla yhtyeen aiemmille pitk�soitoille � ne vain eiv�t yksinkertaisesti olleet �Judas Priest levyj�. Samaan aikaan Halford konttasi pahasti omien sooloprojektiensa kanssa. Paluu vanhaan saattoi tapahtua Owensin siirrytty� laulamaan Iced Earthin riveihin, joku voisi tosin puhua t�m�n miehist�vaihdoksen yhteydess� ihan potkuistakin.

Judas Priest tuntuu oivaltaneen taas niin itsens� perimm�isen luonteen kuin markkinoiden nykyisen kasarihevimy�nteisyyden, sill� Angel Of Retribution on selv� yhdistelm� Painkillerin raskautta ja Defenders Of The Faithin aikaista tutun turvallista metallointia. Armoitetut kitaristisankarit Glenn Tipton ja K.K. Downing takovat kuusikielisist��n j�lleen sellaisia riffej�, ett� oksat poikki ja osa latvaa. Levyn avaava Judas Rising kertoo jo nimell��n tarinan juonen, metallin todelliset kuninkaat ovat palanneet takaisin � j��d�kseen. Halfordin ��ni ei yll� en�� aivan samoihin korkeuksiin kuin ennen, mutta tuo ei juuri haittaa sill� yhtye toimii kokonaisuutena j�lleen h�yryvasaran tavoin. Deal With The Devil muistuttaa rockaavammalla menollaan todella vanhoista ajoista, mutta nytkin kyse on paljon muustakin kuin vanhan kierr�tt�misest� � vaikka elementit ovat tuttuja ote on tuore.

Vahvan alun j�lkeen soivat Revolution ja Demonizer eiv�t yll� ihan edellisten tasolle, mutta niiden v�list� l�ytyv� rauhallisempi Worth Fighting For on jo toinen luku. Vaikka biisi on Priest-mittapuulla kevyt, on se samalla eritt�in tasokas. Kuudes raita Wheels Of Fire kertoo jo nimell��n kaiken olennaisen, eli tarjolla on perus-Priest jyr�� ilman yll�tyksi�. Nahka ja �ljy haisee koneiden k�ydess� kovilla kierroksilla. Pakollinen balladi Angel j�� auttamatta omaan arvoonsa, sill� heti vetistelyn per��n soi tuplabasarilla kiivaasti etenev� Hellrider, joka nousee j�lkipuoliskon parempaan puoliskoon. Toinen slovari Eulogy onnistuu herkistelem��n taas ihan koskettavasti, mutta varsinainen t�ysosuma on p��t�sraita Lochness. Arvatkaapa vaan mist� hirvi�st� t�m� 13 ja puoliminuuttinen mestariteos oikein kertoo. En tied� kuinka tosissaan vanhan monsterin tarinaa kerrataan, mutta ilmassa on selv�� Spinal Tapin tuoksua...

Angel Of Retribution p��tt�� yhtyeen eri osien pitk�t harharetket, ja Judas Priest palaakin hallinnoimaan alueita joilla se aiemmin on ollut auktoriteetti. Moni on pohtinut yritt��k� yhtye vain miellytt�� yleis���n, vai onko kyseess� �aito� paluu omille juurille. Niin tai n�in, kyseess� on mielest�ni yksi Priestin pitk�n uran j�lkipuoliskon vahvimmista levyist� � ja ainakin kaksikymment� kertaa aidompi asia kuin joku Ter�sbetoni.

Kommenttien keskiarvo:

Nimet�n kommentoi 02.04.2005:

Pisteet:

Angel of Retribution on j�lleen yksi osa sarjassa nihke�t comeback-levyt. On t�m� kuitenkin selv� parannus Priestin kahteen edelliseen levyyn verrattuna, mutta niit� tuskin voi pit�� "oikeina" Judas Priest -albumeina koska kokoonpano oli mit� oli. Paineet levyntekoon olivat b�ndill� varmasti kovat ja jotenkin kyll� tuntuu kovin v�kisin kasaan puristetulta t�m� l�tty. Ideoita ei biiseiss� ole puoliksikaan sen verran kuin aikaisemmissa Halfordillisissa Priestin levyiss�. Pari hyv�� biisi� sent��n on levylle saatu v�s�tty�, l�hinn� Hellrider ja Lochness, muut muut ovatkin sitten enemm�n tai v�hemm�n yhdentekevi� el�myksi�. Joskus tulee vastaan levyj� jotka paranevat jokaisella kuuntelukerralla, mutta t�ytyy sanoa ett� jokaisella kuuntelukerralla t�st� pit�� yh� v�hemm�n.

zagu kommentoi 03.04.2005:

Pisteet:

No, tuskin kukaan mit��n British Steeli� tai Painkilleri� t�lt� levylt� odottikaan. Mielest�ni levy on kuitenkin hyv� osoitus Judasin ammattitaidosta ja mukana on muutamia todellisia helmi� kuten Judas Rising ja Deal with the devil.Saundit ovat onnistuneet ja Halfordin laulussa on potkua, puhumattakaan kitaristien saumattomasta yhteisty�st�.

Nimet�n kommentoi 24.04.2005:

Pisteet:

Loistava pl�j�ys. Ei kalpene esim. Defenderssin rinnalla ja omasta mielest�ni paranee joka kuuntelukerralla. Ripperin aikaisesta Priestist� ei kannata keskustella, koska se oli Ripperin m�tt�� se. Huonoa levyll� on ainoastaan biisi Revolution, koska se on tehty kaupallisessa mieless�

-Judas Is Rising-

FrozenMoon kommentoi 04.09.2005:

Pisteet:

Monet legenda b�ndit vaikka esim. W.A.S.P. ei ole oikein onnistunut comebackillaan nousta tarpeeksi korkealle, Judas Priest on oikeastaan onnistunut siin� melko hyvin. T�ll� levyll� ei kuitenkaan yllet� samoihin tarttuviin kitara sooloihin mit� oli Painkilleriss�, Screaming For Vengeancessa ja The Defenders Of Faithissa. Luulen ett� t�m� levy on jakanut Judas Priest fanien mielipiteet kahtia. Mielest�ni t�m� on osoitus siit� n�m� britit osaavat tehd� hyv�� musiikkia ja yll�tt�� ihmisi� comebackillaan. T�m� on ostamisen arvoinen levy, maksoi mit� maksoi.