Queens Of The Stone Age: Lullabies To Paralyze

Interscope

Josh Homme ei ole helpoimpia työkavereita. Erinomainen Kyuss hajosi aikanaan hänen ja laulaja John Garcian tukkanuottasiin. Lullabies to Paralyze –levyä tehdessä Joshin onnistui suututtamaan basisti Nick Oliverin niin pahasti, ettet häntä tällä levyllä kuule. Queens of the Stone Agen uusin ei ollut siis helppo tehdä ja edellisen Songs For The Deaf-albumin menestys ei asioita varmasti helpottanut. Tuloksena on hyvin apaattinen, utuisen etäinen ja masentunut levy, jossa bändi tuntuu soittavan omissa hautajaisissaan.

Vaikka kyseessä on perinteinen suuren menestyksen jälkeinen krapulalevy, niin yhtyeen fanit varmasti löytävät kuningattarien uusimmasta paljon hyvääkin. Lyhyt rypistys Medication, hauskasti nimetty Everybody Knows That You Are Insane, tarttuva In My Head, leikkisä Tangled Up In Plaid ja sinkkubiisiksi valittu Little Sister ovat ralleja, joita kuuntelee erittäin mielellään. Tosiasia kuitenkin on, että varsinkin kahden edellisen levyn sisältämiä neronleimauksia ei tämä kehtolaulukokoelma sisällä. Tyhjäkäyntiä on aivan liikaa ja varsinkin loppupuoli levystä on parhaimmillaankin vain hypnoottisen tunnelmallista, mutta junnaavaa fiilistelyä.

Koska Kyuss-vainajaa tuskin ollaan uudelleen herättämässä, niin tässä voi vain toivoa, että Queens Of The Stone Agen seuraava levy valmistuisi ilman fyysisiä yhteenottoja. Josh Hommen luomisvoima on tuskin kuitenkaan vuosiin ehtymässä, sellainen työnarkomaani on kyseessä. Vaikka Lullabies To Paralyze paranee useamman kuuntelukerran jälkeen, niin se on myös valitettavasti nimensä mukainen ja kokonaisuutena pettymys. Uutukainen häviääkin hiuksenhienosti epätasaiselle debyyttialbumille ja näinpä kyseessä on bändin historian huonoin levy.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 09.04.2005:

Pisteet:

Jos nyt oikein muistelen, Nick lähti bändistä jo kauan ennen Lullabies To Paralyzen varsinaista levyttämistä, ja Nickin oikeastaan suututti Joshin väkivaltaisella käyttäytymisellään post-Songs For The Deaf-aikaisen puolitoistavuotisen keikkarundin aikana. Mutta joka tapauksessa, itse levy on kyllä hienoinen parannus Songs For The Deafiin; itse sulatteluprosessi ja biisien sisäistäminen kunnolla kestää vain oman aikansa. Biiseistä löytyy enemmän nyansseja, kitarat kuulostavat letkeämmiltä ja svengaavimmilta, Joshin bassopanostus on Qotsan parhaimpia sitten loistavan debyyttilevyn (huom. Josh soitti bassoa tässäkin!), ja levyn loppupuoliskon melankolinen druggy-fiilinki on säväyttävä tyylimuutos tältä kenties parhaimmalta nykyrock-bändiltä. Nickin puuttuminen on vain meidän fanien kaipuun suhteen ikävää, mutta Lullabies To Paralyze pysyy levynä loistavasti kasassa ilman Oliverin läsnäoloakin. Nyt kun Josh keskittyy popimpan Qotsan tekemiseen, ja Nick puolestaan hardcoren rockin luomiseen Mondo Generatorin myötä, voimme kenties tulevaisuudessa odottaa kaverusten uutta lyöttäytymistä yhteen, ja tästä voisi kehkeytyä ennennäkemätön rock-mammutti! Mutta sitä odotellessa kannattaa nauttia Lullabies To Paralyzen tarjoamasta nautinnollisesta vaihtoehtorockista, johon ei uppoutumisen jälkeen hevillä kyllästy. Tärppibiisejä: Burn The Witch, Someone's In The Wolf, Broken Box, Long Slow Goodbye

yatzmoro kommentoi 30.09.2006:

Pisteet:

Muutamia todella hyviä lauluja, mutta noin puolet surkeaa räpistelyä.