Kuha.: Telekineettinen testilaboratorio

Gashopper

Helsinkiläinen Kuha. On ehtinyt toimia jo kymmenen vuotta nykyisellä nimellään ja useamman vuoden ennen sitä nimellä Kosmopoliisi. Pikkuhiljaa kehittynyt musiikillinen linjaus yhdistää raskaita rock-elementtejä kieron slaavilaiseen kansanmusiikkiin, humppaan, jazziin ja hiukan mihin milloinkin, tarpeen mukaan. Ainakin kaksi levyä, mielikuvituksellisen Kuhakeisarin palatsissa- ja toissavuotisen Hei, täältä tulee Kuha. -albumit ennen tuoreinta Testilaboratoriota julkaissut yhtye koristaa soittoaan laulaja Juha Kuhan mahtipontisella saarnaamisella, jossa muun muassa ruoditaan hullun tiedemiehen ja Saatanan kaksintaistelua ja vuoropuhelua, romantisoidaan Neuvostoliiton vähemmän tunnettuja puolia, kuten painileiriä, karvaisia naisia, Äiti Maan kaihoa ja niin edelleen. Urheilulajeista myös maratooni ja karate ovat innoittaneet kokeellista nelikkoa avustajakaarteineen. Psykedeelistä mielikuvituksen leikkiä.

Monelle kuulijalla Telekineettinen testilaboratorio on taatusti nimensä mukainen, käsittämätön sillisalaatti. Tekotaiteelliseksi leimautuminen ei todellakaan ole kovin kaukana, mutta toisaalta täytyy nostaa hattua yhtyeen melkoisen päättömälle keitokselle, joka ei unohda myöskään itseironiaa ja kepeyttä. Levyn eri teemoihin jakautuvat biisit menevät toki meikäläiseltäkin hetkittäin yli niin sanoituksilta, tunnelmiltaan kuin poukkoilevilta sävellyksiltään. Silti alkuaikojen YUP:n, Astro Can Caravanin, Timo Rautiaisen ja slaavilaisuuden yhdistävä kaava herättää myös hilpeyttä ja musiikillisestikin taitoa ja näkemystä löytyy. Paha tällaista on sen kummemmin mennä arvioimaan, toiset tykkää toiset ei. Minun ruokavaliostani Kuhakin löytää paikkansa, vaikka ihan pääruoaksi en tilaa. Pisteitä nostaa vielä puolihullun musiikillisen näkemyksen tinkimättömyys. Takuuvarmaa päänsekoitussoitantoa.