Julkaistu: 07.04.2002
Arvostelija: Janne Kuusinen
Columbia
Amerikan Rautavaara t�ytti 26.2.2002 70 vuotta, ja sen kunniaksi on pyk�tty tupla-CD:llinen miehen hittej�. Jottei totuus unohtuisi. Kansivihko keskittyy pelkkiin onnentoivotuksiin ja ylistyksiin, paljasta faktaakin olisi ollut kiva lukea, vaikkakin Henry Rollins kiteytt�� mielest�ni aivan loistavasti: �In an age of pro-tooled music and pitch-corrected vocals, he is the genuine article�.
Kerrattakoon viel� siis, ett� Cash ei laula puhtaasti, mutta kerrankin herkk�korville voi nauraa: t�ss� tapauksessa jutun jujuina ovat uskottavuus, rehtiys, highwayman- ja rehtisovinismimeininki, kolme sointua, rokkenroll! En my�s malta olla nostamatta esille Cashin taipumusta ylitt�� tyylirajoja, mit� ei voi v�heksy� my�sk��n muiden el�m�� suuremmiksi artisteiksi nousseiden, mm. Baddingin, Beatlesin, ABBAn, Elviksen tai M.A.Nummisen kohdalla. Ja kun ylitt�� tyylirajat, ylitt�� my�s sukupuoli ja -polvirajat jne.
Tulen muistamaan alkuvuoden 2002 aikana, jolloin Johnny Cash oli pieni trendi. Lehdetkin puffasivat kivasti ihan Hesaria my�ten. Kerrankin hyv� muotivillitys: toivottavasti Cashit j��v�t mahdollisimman monen levyhyllyyn pysyv�sti.
40 raitaa k�sitt�v�t Cashin uran ajalta 1955-1993. Balladeja, vankila-live�, junalauluja, gospelia, patriotismia, kokeilua U2:n Bonon kanssa. Esiin nousee v�kisinkin kokoelmien arvostelemisen problematiikka. Antaako arvosana kappaleiden mieluisuuden mukaan vai sen mukaan, miten kattavasti kokoelma esittelee artistin tuotannon? Etenkin yll�mainittu kokeilu The Wanderer her�tt�� ristiriitaisia tunteita: puristien mielest� Cashin ��ni ei sovi synamattojen ja kuusnelossaundien sekaan, mutta toisaalta kappale voi her�tt�� joillakin valveutumattomilla nuorilla Cash-innostuksen, jolloin piisin olemassaolo on ainakin jotenkuten perusteltu. Joitakin taas voivat nykyist� maailmantilannetta vasten �rsytt�� Cashin Amerikka-ylistykset, mutta mielest�ni ne pysyv�t kyll� aisoissa: saahan ihminen kotimaastaan laulaa. Ei Cash mik��n Wayne tai Reagan ole.
Levyilt� l�ytyv�t mm. ikisuosikit I Walk the Line, The Rebel-Johnny Yuma, Ring of Fire, Orange Blossom Special, Jackson, Folsom Prison Blues ja A Boy Named Sue. Viimeksimainitun piisin sensuuripiippi� ei kaikkien n�iden vuosien j�lkeenk��n ole saatu poistettua, mille annan kyll� miinuksen.
Jotkut saattavat ehk� j��d� kaipaamaan Night They Drove Old Dixie Downia tai Bonanzan tunnuskappaletta. Aina ei voi voittaa. Mutta kuitenkin. Jos ostat t�n� vuonna yhden Best of-kokoelman, niin suosittelen t�t�. Sit� paitsi saat June Carterin kaupan p��lle!
Kommenttien keskiarvo:
