Bloody-Mary: Bloody-Mary

Reilu vuosi sitten Kouvolassa perustetu Bloody Mary on lyhyen historiansa aikana ehtinyt julkaista jo yhden demon ennen tätä ensimmäistä omakustanne pitkäsoittoa. Uskoa omaan touhuun löytyy siis roppakaupalla, samoin energiaa ja näkemystä tuon oman idean toteutukseen. Levyn mukana saapui vieläpä normaalin saatekirjeen lisäksi ihan itse käsin kirjoitettu kirjeenkaltainen viesti. Ja kuka sanoikaan, ettei kukaan muka enää nykyään viitsi oikeasti kirjoittaa mitään käsin paperille?

Bloody Mary soittaa modernein maustein terästettyä perinteistä englanninkielistä punkpop-rollia, jossa itse suuren Ramonesin sekä Hanoi Rocksin vaikutus kuuluu kiistatta lävitse. Vokalisti/kitaristi Kallu hoitaa kielellisen tonttinsa moitteetta toisesta kitarasta vastaavan Juzzin sekä basisti Mikan hoitaessa taustalaulut. Englannin lausunta on paikoin vielä hieman jäykähköä, ja lyriikat liikkuvat kovin ennalta-arvattavissa aiheissa – mutta toisaalta, tarinoitahan ei ole maailmassa kuin ne seitsemän kappaletta.

Biiseistä ensimmäisenä soiva reipas Hate, hieman rauhallisemmin tunnelmoiva Into Disguise sekä sangen ohjaavasti nimetty Glamrock (baby) kasvoivat kuuntelukertojen myötä suosikeiksi, muiden kipaleiden jäädessä hieman kasvottomammiksi. Jäin tosin kaipaamaan kaikista ralleista sellaista tiettyä terää ja iskevyyttä, joka oikeasti ravistelisi kuuntelemaan soittoa. Ongelma lienee enemmän soundillinen kuin sävellyksinen, mutta lisää imua biiseihin olisi jokatapauksessa saatava. Kahdeksan raidan ja siihen käytetyn vajaan puolituntisen perusteella voi kuitenkin sanoa, että yhtye on oikeilla jäljillä ja tästä on hyvä jatkaa.