Rytmihäiriö: Saatana on herra

If Society / Thrash and Burn / Rönötönttö

14 vuotta sitten edellisen pitkäsoittonsa julkaissut, ja 1992-98 välisen ajan naftaliinissa ollut veteraaniorkesteri on vuosien varrella liukunut kaikkein äärimmäisimmästä raivosta hieman perinteisemmän ja metallisemman ilmaisun pariin. Sopivia termejä kuvaamaan Rytmihäiriön uutta musiikkia ovatkin kaiketi hardcore, grindcore ja punk.

14 väliin jääneen vuoden kunniaksi levylle on siunaantunut 14 raitaa raivokasta kohkausta. Pääosassa on edelleen väkivalta, ja erityisesti kuningas alkoholin innoittama sellainen. Hyvin kuvaava onkin Tissit Gambinassa kappaleen alku; ” Heräät ties missä nallepipo päässä, yhä vitun kännissä. Olo tolkuton, muista et mitään. Tapettu on, niin sitä pitää”. Turhia hetkiä ei sekaan ole siunaantunut, vaikka levyn alkupää selvästi jälkipuoliskoa terävämmin potkiikin. Viimeisten biisien tehoa syö hieman se, että kaikki jekut on ehditty jo käyttää pariinkin kertaan alkupuoliskolla.

Rytmihäiriö nousee yhä genrensä kotimaiseen kärkikastiin, sillä vaikka bändin kappaleet sisältävät runsain mitoin shokkiainesta ei äärimmäisyyksissä rypeminen kuitenkaan ole mitenkään itsetarkoituksellisesta. Ryyppäämistä, sekä kännissä rikkomista, hävittämistä ja tappamista, sitähän maailmassa riittää yllin kyllin – miksei siitä siis voisi tehdä paria riehakasta ralliakin? Erityisesti jo em Tissit Gambinassa sekä Hyökkäys kuurojen kotiin, Olet surmannut miehen! ja thrash-metallinen Jos otan ...niin tapan onnistuvat näistä aiheista ammennetussa kurmuutuksessa ehkä parhaiten.

Saatana on herra palauttaa Rytmihäiriön takaisin suomalaisen äärimusiikin kartalle oikein kunnolla, vaikka pari levyä edeltänyttä pienjulkaisua jo viitteitä tarjosikin. Lyönti olisi toki voinut onnistua hieman paremminkin, mutta ihan hyvä tämä on näinkin. Ja sitten vaan Gambiinalekalla nousua ottamaan...