The Sugarrush: Useless Information (EP)

Kinkt records

Pitkään puurtanut länsi-rannikon power-pop-kolmikko The Sugarrush pitää kotihippojen tunnelmaa katossa uudella – ties kuinka monennella – ep-levyllään. Hengenheimolaistensa Ben´s Diapersin ja Cartoon Treen tapaan The Sugarrush välittää rockaavan pop-musiikin ilosanomaa uskoen ennen kaikkea itseensä. Unohtamatta tietenkään kauniita tyttöjä ja 90-luvulla tehtyä kitarapoppia, jotka edustavat huonoimmillaankin parhautta – ihan niin kuin hevikin.

Aloitusraita 90´s (salute) kääntää katseet viime vuosikymmenelle jo sanoituksensakin tasolla, ja musiikillisesti kappale on varsinainen hoilotus-anthem power-popin ja sitä soittavien poikien kunniaksi. Roadrunner Blues on lähellä bluesia ainoastaan tyttöystävää kaipaavan tekstinsä puolesta, muutoin kappale on tarttuvaa, joskin geneeristä kertosäevetoista pop-rockia. Alle minuutin mittainen Frisco on akustinen välisoitto, joka olisi saanut jatkua pidempäänkin. Ep:n nimiraidalla kitaroihin on lisätty vielä vähän lisää säröä, eikä lopputulos ole kaukana kolmannen hengenheimolaisen Jadecroonin musiikista. Weekend Warriorissa ajatukset ovat pysyvästi viikonlopussa, jota ei yksinkertaisesti jaksa odottaa.

Kitaristi Andy J. Prinkkilä ja basisti Coma Silvennoinen laulavat komeasti, ja vielä kun rumpali Paati Wägar antaa oman panoksensa taustalauluihin, on lopputuloksena varsin komealta kuulostavaa stemmalaulantaa, jota osataan myös hyödyntää lähes jokaisessa kappaleessa. Ainakin lyhyessä mitassa The Sugarrushin koukut tarttuvat ja pop-harmoniat miellyttävät. Levyllä on vähemmän räkää kuin livenä, mikä plussaksi laskettakoon.

Jos tykkäät esimerkiksi Teenage Fanclubista, Fountains Of Waynesta, The Lemonheadsista tai vaikkapa The Wannadiesista, niin The Sugarrushiinkin kannattaa tutustua. Power-pop on siitä jännä musiikinlaji, että on vaikea sanoa mistä maasta se milloinkin tulee, koska se kuulostaa lähes samanlaiselta tuli se sitten Amerikasta, Australiasta, Espanjasta, Ruotsista tai Suomesta. Tai sitten minä vain olen pop-juntti, joka ei erota maakohtaisia nyansseja.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 10.04.2005:

Pisteet:

Harvoin iskee näin pienet levyt! Kuulin X-ryhmässä, ja rakastuin oitis. Sitten kun vielä löytyi kaupasta, niin on vaan pakko olla rakastunut!

mpkoskinen kommentoi 12.06.2005:

Pisteet:

Asialinjalla sekoilevat jälleen sokerihuurretut kiiltokuvapoikamme, ja oli jo aikakin. Tämä parin biisin välipala herättelee juuri sopivasti ruokahalua toivon mukaan piakkoin julkaistavalle täyspitkälle. Materiaali on sitä itseään: Jee jee, kesä on taas ja tytöt ja pojat tuskailevat ah niin ironisesti ikiaikaisten ongelmien ja popin ydinkysymysten äärellä. Tätä kun kuuntelee, niin välillä ihmettelee, miten helvetissä sitä oikeasti joskus jaksaa jotain CMX:ää...