Julkaistu: 22.03.2005
Arvostelija: Marko Ylitalo
Jann Wilden neljän biisin demo-ep:llä glitterin kimalteinen glamrock kohtaa kajaalin tummentaman gootti-popin. Tekijä itse nimittää musiikkiaan glampopiksi, mikä onkin varsin kuvaava termi tähän yhteyteen. Wilde sekoittaa androgyyneja pop-vaikutteita David Bowiesta Marc Bolaniin ja 70-luvun lopun brittiläisiin post-punk-kitaroihin sekä 80-luvun permanentti-rockin keikistelevään glamouriin. Lopputulos on tyylipuhdas sekoitus hyviä vaikutteita ja omia melodioita. Nimikappale alkaa New Yorkin toisen aallon kitararockin ja 80-luvun punkahtavan katurockin viehkeällä kohtaamisella. Cosmetic Girlin haikea kitaramelodia ja kertosäe tarttuvat kuin meikki naamaan, mutta hidastempoisempi Killer ei vakuuta tarvittavalla tavalla vaan tarttumapinta jää liian ulkokohtaiseksi. Samaa ei voi sanoa Hold Me Against The Wallin syntikka-popista, jossa on huulipunan jälkiä 80-luvun kone-popista ja new wavesta. Koska kyseessä on demo, niin tuotannon ohuehkon soundin antaa anteeksi, sillä lopputulos kuulostaa kokonaisuudessaan varsin onnistuneelta – ennen kaikkea kappaleet ovat hyviä.
Glitterin kimalteisen glamrockin puolelta taipaleensa aloittanut Wilde on parin bändilevyn jälkeen päätynyt perinteisemmän pop-rockin saralle.
Linkki:
The Saturnettes desibeli.netissä
Jann Wilde & The Neon Comets desibeli.netissä
Jann Wilde & Rose Avenue desibeli.netissä
www.jannwilde.com
(Päivitetty 7.12.2011)