Julkaistu: 10.09.2001
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Stupido
Varmasti maailman käytetyin teema, muttei väsy koskaan; rakkaus. Arto Muna ja Millenium -orkesterin toinen pitkäsoitto ei ole puhdasta iskelmää eikä puhdasta rockia, vaan jotain sieltä välimaastosta.
Parasta yhtyeessä on laulaja Lassen suorastaan pornahtava lauluääni ja lavaimago. En heti pysty heittämään yhtä charmikasta ja teemaan sopivaa ääntä.
Taas on levylle koottu 12 kappaletta saman otsikon alle. Mukaan mahtuu niin hyviä kuin huonojakin paloja, mutta kokonaisuutena kelpuutan kyllä soittimeeni. Etenkin pohtiessani ihmissuhdekiemuroita saan tästä lätystä mielenrauhaa.
Rakkauden lähteellä ei kuitenkaan yllä suosikeissani yhtä korkealle kuin edellinen. Eniten nautin Munasta livenä.
Kommenttien keskiarvo:
kansa tarvitsee mattinykäsensä, tommysalonsa ja janinafrostellinsa että on jotain päiviteltävää...
mutta hyvä bändi ja toimiva konsepti... toivottavasti saa työrauhan ilman medianarkomaanijania...
eka levy on superia