Stonegard: Arrows

Bells Go Clang

Vuonna 2000 perustettu norjalainen Stonegard on saanut ensimmäisen pitkäsoittonsa ulos ja tuloksena on harvinaisen mielenkiintoinen levy. Mm. In Flamesia tuottaneen Daniel Bergstrandin ohjauksessa on syntynyt Arrows, joka nappaa kuulijan mukaansa ensimmäisestä tahdista lähtien. Stonegard on kutkuttavalta soundaava bändi ja se positiivisella tavalla härnää kuulijaansa, joka epätoivoisesti yrittää miettiä, mihin lokeroon bändin tunkisi.

Arrows on huvittavaa kyllä, näin raskaan musan levyksi harvinaisen kevyen kuuloinen, melkein popahtava ja siitä huolimatta se lupailee, että useampi kuuntelukerta avaa lopullisesti bändin hienouden. Stonegard yhdistelee trashiä, stoneria, doom- ja black- metallia aina grungeen, muodostaen todella tuoreen kuuloisen soundin. Tässä bändissä ei ole mietitty miltä pressikuvissa näytetään ja saako kitaristi tarpeeksi pitkän soolon kunnon haara-asentorevittelyä varten, vaan on päätetty tehdä helvetin hyvä levy. Ei turhaa kikkailua vaan kunnon paahtoa, mutta vaihtelua on kuitenkin sen verran, ettei kuulijan huomio pääse herpaantumaan.

Blastbeatit paukkuvat, Ronny Flissundet veivaa hallitusti skebansa kanssa, laulaja Torgrim Torven hoitaa tonttinsa tavalla joka ei jätä sijaa kuin ihailulle ja kriitikko ei voi kuin nostaa kädet pystyyn. Kappaleet kuten aivan vastustamaton levyn nimikkobiisi, hienosti kasvava At Arm’s Lenght, hauskasti 90-luvulle maistuva slovari Resistance, industrialilta maistuva Triggerfinger ja levyn tyhjentävästi päättävä Darkest Hour pitävät huolen siitä, että tästä bändistä kuullaan vielä. Stonegard on onnistunut luomaan debyyttilevyn, joka tulee yhdistämään raskaan musiikin ystäviä kuin haulikon piippu hääparia.