Everything For Some: A Thought Refused

The Deep End

Mitä ihmettä, onko Rage Against The Machine kasattu uudelleen Iso-Britannian Andoverissa? No ei sentään, neljän vihaisen nuoren miehen muodostama Everything For Some vain kuulostaa kovasti omalta esikuvaltaan. Monien mielestä itse asiassa aivan liian selvästi. Itseäni moinen ei haittaa sillä RATM on kuolleempi kuin Led Zeppelin, ja tällaisina aikoina omien poliittisten mielipiteiden esille tuominen Iso-Britannian kaltaisessa maassa on suorastaan tervetullut merkki järjen olemassaolosta.

Rage Against The Machine löytyy Helmetin kera siis tämän brittibändin vaikutelistan kärjestä, ja se kuuluu. Tiukkaa, svengaavaa kitarointia, sarjatulella syljettyä laulua, funkisti metalloivaa rytmipuolta – kaikki nämä tekijät ovat tuttuja, mutta Everything For Some lisää siihen vielä oman brittiläisen leimansa luoden näin jotain joka on pääpiirteiltään kovin tutun kuuloista, mutta silti samanaikaisesti jotain aivan uutta. Biiseistä alkuun tarjottava kaksikko When It’s You – Stand Alone ja myöhemmin kuultavat Reclaim Your Life sekä What You Need To Know edustavat levyn terävää päätä, eikä pahasti tylsistyneitä kipaleita löydy kahta enempää.

Toinen asia onkin sitten levyn yleinen äänipolitiikka, joka ei korvia helli. Bändin soundi on tietysti haluttu jättää mahdollisimman rosoiseksi, mutta nyt jälki on lähinnä demomainen. Lisäksi tehokkaan alkupuolen jälkeen levyn jälkimmäinen puolisko hieman lässähtää, kun bändi ryhtyy kierrättämään alkupään ideoita liiaksikin. Jotta taka-askeleita tulisi varmasti tarpeeksi, on levyn kannet suunnitellut ruotsalainen Mattias Noren tällä kertaa lyönyt kirveensä, tai oikeammin pensselinsä, kiveen pahemman kerran. Kannet kun onnistuvat olemaan samanaikasesti sekä typerän että naurettavan näköiset. Mutta eivät ne kannet levyssä tärkein pointti ole, joten unohtakaa ne ja keskittykää itse musiikkiin, sekä eritysesti sanoituksiin.