Herodes

Kokoelmien arviointi on tavattoman vaikeaa. Yleensä kokoelmalla esiintyvä materiaali on kuulijalle suurimmalta osaltaan tuttua alkuperäisestä yhteydestään, eli albumiltaan, ja tämä väkisinkin aiheuttaa kokoelman "albumikokonaisuuteen" tietynlaista rikkonaisuutta. Kuitenkin vuosilta 1998-2003 tilinpäätöstä mielikuvituksellisesti nimetyllä Cloaca Maxima II -kokoelmalla tekevä CMX onnistuu kasaamaan tämän karnevaalikulkueen ihan järjelliseksi.

Cloaca kakkonen on –kuten edellinenkin kokoelma– jaettu kolmelle CD:lle. Jakoperuste on myös samanlainen (ykköslevylle rokkia, kakkoslevylle hitaita ja kolmoslevylle outoja ja harvinaisia) sitä poikkeusta lukuun ottamatta, että tälle kokoelmalle upouusina sijoitetut kappaleet (3 kpl) on sijoitettu kunkin levyn ensimmäiseksi raidaksi. Ensimmäinen levy Lyijy on kovinkin rokkaava paketti ja noudattaa melko uskollisesti sinkkujulkaisuja. Uusi kappale Olet tässä on ehkä turhankin vakaasti yhtyeen perinteeseen nojaava repäisy. Ihan toimiva kappale, mutta vähän sellainen "eikös tää ollut jo Rautakanteleella" -olo siitä tulee. Joidenkin alkuperäisiltä levyiltään helminä erottuneita kappaleita en suureksi pettymyksekseni löytänyt, mutta kokoelmilla esiintyvä CMX on tietysti yhtyeen ja julkaisevan tahon oma näkemys kappaleiden parhaimmistosta. Siltikin Laulu palavasta linnusta, Kirjeita paratiisista, Olkoon täysi sinun maljasi, Päänsärkijä ja Nahkasiipi olisivat tehneet Lyijylle hyvää. Levyn ehdoton päällikköraita on Pyörivät sähkökoneet -kappaleen uusittu versio. Koko kappale on soitettu uudelleen ja kovin tuntuu tuo hevin tekeminen luonnistuvan näiltä äijiltä.

Toinen levy Helium alkaa hävyttömän kauniilla Kauneus pettää -kappaleella. Otsikkoa lienee pakko uskoa, mutta kuka noita sanoituksia muka ymmärtää. Vaikuttaa siltä, että A.W. Yrjänä on ihan oikeasti opetellut laulamaan, ainakin tällä raidalla pystyy ihan oikeasti nauttimaan laulusuorituksesta. Vainajalan uusi versio (joka tässä tapauksessa on vain uudelleenmiksaus) tuo tästä hienosta kappaleesta selvästi paremmin esille sen tunnelman, joka itse albumilla väkisinkin jäi soundien takia vähän latteaksi. Soundeja on tähän versioon paranneltu ja kitaroihin lisätty munaa ynnä efektejä. Muut kappaleet Heliumilla toimivat, mutta kappaleet Sillanrakentaja, Baikonur ja Tähdet sylissään olisin ihan mieluusti jättänyt pois kokoelmalta. Nämä nyt ovat tietysti mielipideasioita, mutta voisivatko vaikkapa Arkangeli, Suurta yötä päin, Silmien takana ja Kyyn pimeä puoli olla huomattavasti mainittuja kolmea sisällökkäämpiä teoksia?

Uraani, kokoelman viimeinen levy, on koko paketin mielenkiintoisin osuus. Päämäärä on sen ainut kappale, jota ei ole alun perin julkaistu singlen kylkiäiskappaleena. Kohtuullisen sekava, mutta jollain lailla kuitenkin järkevä kappale, jossa rumpali Tuomas Peippo tekee täysin käsittämättömiä asioita. Loput kappaleet pääsevät yllättämään kokonaisuuden tunteellaan; nämä marraskuun 1998 ja helmikuun 2004 välillä julkaistut, useimmiten käsittämättömät kappalekummajaiset istuvat kylki kyljessä kuin Atrian käristemakkarat. Ei tästä maailmasta tuo alullaan mieleen Black Sabbathin Sweet Leafin, ja kappale tuntuu muutenkin olevan velkaa tuolle mainiolle yhtyeelle. Samaan kastiin menevät Väkivallan moottorit, Helevetinkone (oi mikä biisinnimi) ja Epäluoma - käsittämätöntä heviä tiukalla meiningillä. Etenkin Moottorit käy melkoisilla kierroksilla. Toisaalta Uraanilta löytyy myös kauniita, herkkiä kappaleita, kuten Punainen nro. 6 ja Huntu. Upeita teoksia, Huntu vain on tunnelmaltaan kovin painostava, joskin hienolla tavalla. Erityismaininta menköön myös Ehdotus ensimmäisen mainoskatkon paikaksi -nimiselle kappaleelle, jonka hillitön kansanmusiikkisävyinen riffi ei lakkaa huvittamasta, sekä Negatiivinen asenne, jonka mielipuolisuus lähentelee jo Mr. Bungle -efektiä. Kokoelmana Cloaca Maxima II on melko onnistunut läpileikkaus CMX-nimisen yhtyeen viime vuosista. Kolmoslevyn äärettömän kirpeyden vuoksi tähdet nousevat neljään ja puoleen. Yksittäisenä julkaisuna Uraani olisi ilman muuta saanut täydet! Hyvä hankinta niin yhtyeeseen tutustuvalle kuin myös kierosta meiningistä innostuneelle CMX-harrastajalle, joka ei jaksa koko ajan vaihdella sinkkuja soittimeensa.