Equilibre

Ranska, tuo patongin, Piafin ja pösöjen maa, ei ole kovinkaan kuuluisa metalliyhtyeistään, ja tultaessa rankemman metallin alueille on Eiffelin maassa jo todella hiljaista. Tai ainakin tähän asti on ollut, sillä vuonna 2003 syntynyt Zuul FX muutti tällä debyytillään käsityksiäni melkoisesti ranskanmaan metallitarjonnasta.

Nelimiehinen orkesteri lataa tällä debyytillä omaan raskaasmetalliinsa runsaasti konepohjaisia mausteita. Parhaimmillaan meno kuulostaakin viimeisten levyjen aikaisen Die Kruppsin ja Fear Factoryn onnistuneelta sekoitukselta. Tylyn kalahtelevat koneet yhdessä efektoidun laulun kanssa edustavat industrial puolta, jota tasapainoittavat asennemetalli ryöpytykset. Tästä kaksijakoisuudesta hyvänä esimerkkinä on levyn alku. Ensimmäisenä soiva Behind The Light voisi hyvin löytyä vaikkapa em. Kruppsin Paradise Now levyltä, kun taas kolmosraita Nothing Is Real livahtaisi huomaamatta Fear Factoryn uuden Archetypen biisilistaan. Näiden lisäksi hilpeästi nimetty vihanpurkaus I 8 U, sekä hidas ja kaaoksensa keskellä miltei rauhalliseksi äityvä Blessed jäivät kuuntelukertojen myötä parhaimman kolmanneksen piiriin.

Laulaja Zuulilta vokalisointi käy suhteellisen aksenttivapaasti, ja niin rankempi karjunta kuin puhtaampikin tunnelmointi onnistuvat helposti. Jälkimmäistä on tosin kuultavissa äärimmäisen harvoin. Rytmipuolella rumpali Aurel ja basisti Shag (näitä nimiä...) pitävät tonttinsa puhtaina, ja herrojen yhteistyön hedelmistä riittää yllätyksiä vielä pitkäksi aikaa. Kitarassa riehuva Blast ei kuusikielisestään ihmeitä irti saa, mutta eipä materiaali juuri Malmsteenmaisuuksiin rohkaisekaan.

Vaikka ranskalaisryhmän kiekko on kaikin puolin tasokas, ovat sen omaksumat vaikutteet hetkittäin kuultavissa kiusallisen suoraan. Tästä johtuen tähdityskin painui lopussa vielä hieman alemmas, mutta kyseessähän on toisaalta bändin debyytti. Kun ensi iskulla saatiin jo tälläistä aikaiseksi, niin mitä onkaan vielä odotettavissa. Sitä odotellessa kelpaa kyllä soitella tätä By The Cross levyäkin.